perjantai 27. joulukuuta 2013

Erilainen "erilainen lahja"

Joulu on pulkassa ja viimeisetkin lahjat avattu tänään täällä Turussa (avomies lähti Ouluun katsomaan lätkää; tulimme pojan kanssa piipahtamaan muumolassa). Vaikka itsetehtyjä paketteja onkin mukava antaa ja niillä yleensä on varmasti käyttöä, sama pulma meinasi vaivata kuin aikaisempinakin vuosina: mitä lahjaksi ihmisille, joilla on jo paljon kaikkea, kun tavaraa on jo liikaakin? No, jokunen villasukka ja pipo vielä jonnekin mahtuu, mutta entä sitten, kun nekin on tehty?
   Tuota pulmaa mietin käydessäni eilen nukkumaan. Ja sain päähäni niin mainion idean, että sitä piti hetki makustella, ennen kuin Nukkumatti uskalsi saapua paikalle. Voi toki olla, että joku on jo aikaisemmin saanut saman idean, mutta itselle se tuli vasta nyt mieleen.
   Jo useiden vuosien ajan netistä on voinut tilata ns. erilaisia lahjoja. Siis vaikka lehmiä, lampaita tai puita, jotka annetaan niitä kipeästi tarvitsevaan kohteeseen esim. Afrikkaan. Poikanikin sai tänä jouluna kummitädiltään lahjaksi "koulupuvun". Erilaisia lahjoja mainostavat nettisivuillaan ainakin Kirkon ulkomaanapu, Kepa ja World Vision. Itsekin olen joinakin vuosina tällaisia lahjoja harkinnut, mutta en ole vielä saanut tartuttua toimeen. Yksi syy on se, että haluaisin kuitenkin tehdä lahjoja konkreettisesti itse. Ja toinen on se, että vaikka lahjoja on eri hintaisia, jotenkin en raaski rahojani käyttää sellaiseen, josta lahjan saajalle ei jää käteen muuta kuin kortti, jossa kerrotaan lahjoituksesta. Tiedän, ei mikään hyvä peruste.
   Joten miten siis yhdistää itse tekeminen ja rahojen "parempi hyötykäyttö" järkeväksi lahjaksi? Ajattelin, että voisin pitkin ensi vuotta neuloa ja virkkailla Etiopia-nuttuja ja sytomyssyjä. Näistä ottaisin valokuvia, joiden mukaan liittäisin pienen selostuksen kyseisten käsitöiden käyttötarkoituksesta. Valokuvat vain kirjekuoriin Jouluna ja saatteeksi teksti, jossa kertoisin, että olen lahjan saajan puolesta neulonut tai virkannut kyseisen vaatekappaleen ja lahjoittanut sen syöpäklinikalle tai nuttukeräykseen.
   Eihän toki lahjansaaja saa edelleenkään enempää kuin kortin, mutta koen voivani näin auttaa konkreettisemmin apua tarvitsevia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ja myssyjä ja nuttuja tarvitaan aina. Enkä tosiaan tiedä, onko ideani ainutlaatuinen, mutta haluan todeta blogissani poikkeaville Putous-hahmo Samppa Linnan sanoin: "Saa käyttää hei, mut ei oo pakko!" :-)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Hiiri kissalle räätälinä

Uskon, että lähes jokaisella kanssaneulojalla on varastoissaan lanka, jonka kanssa on käynyt kuin vanhassa eläinsadussa: "Ei tullut takkia, tulee housut. Ei tullut housuja, tulee liivit..."jne. Omalla kohdallani tuollainen lanka oli vaaleanpunakirjava Novita Samos Lollipop. Vuosikausia sitten, kun kyseistä lankaa vielä valmistettiin, piti siitä tulla takki kummitytölle. Muistaakseni sain jo takakappaleen ja etukappaleetkin valmiiksi, mutta sitten se jäi. Tyttökin kasvoi jo ohi 110cm-koosta. Seuraavaksi langasta piti tulla mekko toiselle kummitytölleni. Mekosta sain yläosan ja jonkin matkaa helmaa valmiiksi. Työ hautautui taas vuosiksi keskeneräisten käsitöiden joukkoon. Tänä vuonna kaivoin sen taas esiin ajatuksena virkata siitä sytomyssyjä. Olin jo muutaman kerroksen ehtinyt tehdä, kunnes päätin, että lankaa on niin paljon, että siitä voisi kuitenkin saada jonkin isommankin kokonaisuuden tehtyä. Päätin jättää asian vielä hautumaan ja palata siihen joululahjojen yhteydessä. Keksin, että voisin tehdä siitä pienen liivin nuoremmalle kummitytölle. Liivin ohje oli alunperin Seiskaveikalle, mutta ajattelin, että se soveltuisi Samoksellekin puikkokokoa hieman muuttamalla. Liiviäkin sain jonkin matkaa neulottua, kunnes epäilys iski. Jotenkin alkoi vaikuttaa siltä, että liivistä tulisi mahdottoman leveä, eikä lanka edes riittäisi; purkuun vaan. Etsin toista ohjetta ja päädyin liivimekkoon, jollaisen olin jo pari vuotta aikaisemmin tytölle neulonut. Voi raukkaa, kun kummitäti on niin mielikuvitukseton... Mutta sitten aloin epäillä langan riittävyyttä tähänkin projektiin. Eli jälleen kerran purkaminen ja uuden ohjeen pohdinta. Jospa Seiskaveikan ohjeella tehty slipoveri onnistuisi. Mutta ei siinä vielä kaikki! Kesken neulomisen aloin taaaaas pelätä, että lanka loppuisi. Katselin jo Ravelrysta sopivia myytävänä olevia stasheja, mutta en ottanut yhteyttä keneenkään. Hieroin aivosolujani yhteen oikein urakalla keksiäkseni työn, johon lanka riittäisi ja joka myös ilahduttaisi kuusivuotiasta tyttöstä. Lopulta ratkaisu oli niin helppo, että jälkeenpäin ihan naurattaa: Baktus!!

Lopputuloksena tämä:

Eli Baktus, lankana Novita Samos lollipop ja reunassa Gjestal Shiny. Puikot 5mm ja reunassa koukku 5mm. Lankaa kului 170 grammaa. Samosta jäi vielä kohtuullinen nöttönen, ehkä siitä sitten virkkailen pipon.

Otsikon alle mahtuu muutakin:

Ei tullut joululahjaa, tuli UFO. Ei tullut UFOa, tuli kaikenlaista säätöä.

Vietin toissa viikon vanhempieni luona Turussa. Olin pakannut mukaan erinäisiä valmiita ja myös keskeneräisiä joululahjaksi meneviä käsitöitä, sillä en käy Turussa enää ennen Joulua. Valmiiden töiden kanssa ei toki ollut mitään muuta hätää kuin niiden paketoiminen. Mutta keskeneräisten kanssa jouduin hieman pohdiskelemaan ja tekemään muutoksia.

Päätin virkata äidilleni joululahjaksi sytomyssyn (ei ehkä kaikkein piristävin lahja, mutta meillä toimii; huumorilla mennään) varastoni kätköistä löytyneestä Samos Lollipopista. Yksinäinen kerä ei kuitenkaan aivan riittänyt, joten ajattelin käydä Cittarissa ostamassa kerän valkoista Miamia, sehän on hieman ohuempaa kuin Samos, mutta muuten samaa lankaa. No, eihän sitä kesälankaa tietenkään enää joulukuun alussa kaupan hyllystä löytynyt. Siispä työ odottamaan ensi kesää. Näytin keskeneräisen myssyn jo äidillekin, että "tällaisen olisit saanut, jos lanka olisi riittänyt". Vaan kuinkas sitten kävikään... Yhtenä päivänä kävimme äidin kanssa Tarjoustalossa ja toki pyörähdin lankaosaston kautta. Ja sieltä löytyi kolme kerää beigeä Miamia tarjouksessa 2€/kerä. Vaikka en tarvinnutkaan kuin yhdestä kerästä vähäsen, en voinut tietenkään jättä niitä kahta muuta itkemään toverinsa perään. Niistähän saa vaikka lisää myssyjä. Ja nyt valmista työtä katsellessa omasta mielestäni beige sopiikin tähän myssyyn paljon paremmin kuin valkoinen. Se, että äiti näki lahjansa jo etukäteen, harmittaa vain ohuesti, sillä emme ole vuosikausiin pystyneet ostamaan toisillemme yllätyslahjoja, vaan olemme ne yleensä valinneet yhdessä. No ainakin lahjan saaja on saanut, mitä on halunnut. :-)
   Ja myssy on muuten virkattu 5mm koukulla. Langankulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, koska en ehtinyt punnita myssyä. Mutta koska Samosta meni lähes koko kerä ja Miami-kerä painaa käytön jälkeen 36 grammaa, sanoisin, että lankaa on mennyt n. 64 grammaa.


Tämän työn kanssa ei sinällään ollut muuta ongelmaa kuin että se vei yllättävän kauan. Kuten kuvasta näkyy, on kyseessä KaMan logolla varustettu pipo. Kuvion olen katsonut KaMa-kaulahuivista, en siis ole sitä itse suunnitellut. Itse pipon olen neulonut jo viime vuoden keväällä istuessani Kognitiivisen kielitieteen viimeisimpiä suuntauksia -luennolla. Kuvion kirjoin nyt marras-joulukuussa silmukoita jäljitellen. Tämän piti valmistua jo viime jouluksi isoveljelleni, mutta jotenkin silloin vain oli muita kiireitä ja pipo pääsi pukinkonttiin vasta nyt. Säätöä tähän liittyen oli siinä, että minulla on odottamassa toinen samanlainen, mutta tummansininen pipo, joka minun piti kirjoa iskälle joululahjaksi. Mutta koska on niin paljon muuta puuhaa ja kirjominen tosiaan vei aikaa yllättävän paljon, päätin yrittää saada pipon valmiiksi iskän nimipäiväksi, joka on 19.1.
   Lankana pipossa oranssi ja tummansininen Seiskaveikka, valkoinen lanka on Viking Vilmaa. Tästä ei ole ollenkaan langanmenekkitietoja, sillä työ on niin vanha, etten laske sitä mukaan lankavaraston vähentämiseen.

Minun piti neuloa veljenpojalle joululahjaksi villatakki; täytyyhän pojan saada tädiltään jotain itse tehtyä ensimmäisenä joulunaan. Olinkin saanut simppeliä ainaoikein-neuleista takkia neulottua jo melkein kainaloihin saakka ja toisen hihankin olin tehnyt. Otin keskeneräisen tekeleen mukaan Turkuun ja kuvittelin neulaisevani sen tuotapikaa valmiiksi. Mutta kun eräänä iltana poikani jo nukahdettua istahdin sohvalle neulomaan toista hihaa, tajusin ettei ole mitään järkeä yrittää paahtaa villatakkia hiki hatussa valmiiksi, kun on paljon muutakin tehtävää. Siispä käyttöön suunnitelma B. Olin suunnitellut tekeväni MMVP:lle (maailman mainioin veljenpoika) synttärilahjaksi helmikuussa paidan, johon tekisin tekstiilifoliolla Prince-symbolin. Veljeni on nimittäin Prince-fani. Mutta nyt vaihdoin suunnitelmat päikseen; villatakin yritän saada helmikuuhun mennessä valmiiksi ja pakettiin sujahtikin tällainen luomus:

Paita on ostettu Kappahlista ja on kokoa 86/92cm. Vaikka lahjan saaja lieneekin vasta hieman yli 70-senttinen, oli pakko ostaa reilusti isompi paita, sillä lukuisista yrityksistä huolimatta en löytänyt kaupoista pienempää paitaa, jossa ei olisi minkäänlaista valmista printtiä ja joka olisi kokonaan musta. Kyllä pienen lapsen vanhempana hieman kummeksuttaa ja ärsyttääkin, ettei ihan pienille löydy mustia vaatteita. Onhan se toki synkkä väri, mutta saahan sen tarvittaessa muilla vaatteilla ja asusteilla iloisemmaksi. Ja musta olisi mielestäni hyvä perusväri pienenkin lapsen vaatekaapissa.

Seuraavan työn kanssa säätö oli niin pieni, ettei se jäänyt edes oikeastaan harmittamaan:



Neuloin kummipojalle joululahjaksi pirtsakan oranssin setin, johon kuuluu kauluri ja pipo. Kaulurin ohje löytyy Ravelrysta nimellä Simple Neck Warmer. Ohje oli kyllä tosi kiva ja suht helppo, mutta kaulurin reuna jäi ikävästi rullalle, hieman vielä silittämisen jälkeenkin, mikä näkyy kuvassa. Pipo on puolestaan tehty Novitan ohjeella, joka löytyy muistaakseni Kevät 2009 -lehdestä. Ihan kiva ohje sekin, ensin neulottiin vuoroin neljä kerrosta oikein ja neljä kerrosta nurin. Muodostuneen kaitaleen päät neuloin yhteen kolmen puikon päättelyllä. Sen jälkeen kaitaleen toisesta reunasta poimittiin silmukoita, joista sitten kavennettiin joka toisella kerroksella. Pipon päälle olisi kuulunut vielä tupsu, mutta se nyt jäi kaikessa kiireessä tekemättä. Eipä tuo taida haitata. :-)
   Setti on neulottu 3mm puikoilla. Lankaa meni kauluriin 93 grammaa ja pipoon 62 grammaa eli yhteensä 155 grammaa.

Mutta on joululahjojen joukossa myös ihan ongelmattomiakin tapauksia:

Isoveljelle (MMVP:n isälle) neuloin mustasta Nallesta Baktuksen. Puikot 3,5mm. Langankulutus 92 grammaa.

Syyskuussa esittelin avomiehen siskolle ja tämän miehelle virkkaamani koristetyynyn ja nyt virkkasin sille parin; molemmat menevät nyt pakettiin:



Koukku 3,5mm. Lankana Viking Vilma, jota jostain kumman syystä meni tähän toiseen tyynyyn 192 grammaa, kun ensimmäiseen meni vain 172 eli peräti 20 grammaa vähemmän, vaikka samoilla mitoilla ja samankokoisella koukulla tein.

Koristetyynyjä virkkasin pukin matkaan toisenkin, hieman eri väreissä:


Tämä yksilö menee tädilleni, jolle en meinannut aluksi keksiä mitään lahjaa, hänelle kun olen jo sukkia ja huiveja neulonut ja äitini on piponkin tainnut tehdä. Joten ei niitä. Sitten keksi, että joulunvärinen koristetyyny voisi ilahduttaa.
   Koukku 3mm. Langankulutus 115 grammaa. Lankana Hjertegarnin Nissegarn, josta päästäänkin seuraavaan asiaan:

Ei tullut laihtunutta lankavarastoa, tuli iso repsahdus.

Kaikki alkoi jo edellisellä Turun reissulla marraskuun puolivälissä. Kun vanhempani tulivat hakemaan minua ja poikaa rautatieasemalta, päätimme äidin kanssa mennä heille bussilla, jotta vaunuja ei tarvitsisi ruveta runttaamaan autoon. Sanoin äidille vaivihkaa, että "Harmi, kun ei tämän sateen takia taida jaksaa poiketa Lankamaailmassa..." Äiti totesi, että eihän se niin isoa mutkaa matkaan tee ja se on kyllä totta. Reittimme Kauppatorin bussipysäkille kulkee samaa katua kuin jolla Lankamaailma sijaitsee.
   Meidän ei kuitenkaan ollut tarkoitus ostaa mitään, katsella vähän vain. Tai oikeastaan olin ajatellut hankkia yhdet kerät Vilmaa, jotta tekisin tädille samanlaisen musta-valko-harmaan tyynyn. Mutta sitten huomasimme alennuskorin, jossa oli Nissegarnia 0,90€/kerä. No siitä sitten tietenkin rohmuamaan kädet täyteen lankoja. Tietenkin kaikille oli jo käyttötarkoituskin mietittynä. ;-) Otin noista langoista kaksi kerää kutakin tarvitsemaani väriä mukaan kotiin ja sain jopa palautettua yli jääneet langat äidille.

Mutta eipä lankojen ostelu tuohon jäänyt. Yhtenä aamuna marraskuun loppupuolella vilkaisin nopsasti Keskisuomalaista. Ja sielläpä oli, etusivulla, Löytötexin mainos: Nalle luontopolku 3 kerää kympillä. Sinä päivänä päiväkävely suuntatuikin sitten Löytötexin lankahyllyille. Mukaan lähti kuusi kerää; kolme kerää Kanerva-värissä ja kolme kerää väriä Kaarna.

Kuvassa Kanerva, Kaarnasta en saanut kuvaa, koska kamerasta tyhjeni taas akku. Plääh.

Repsahdus syveni entisestään, kun menin käymään taas Turussa. Kävin nimittäin eräänä iltana tapaamassa Vilhon kummitätiä kauppakeskus Skanssissa, josta äitini tuli sitten kävellen hakemaan. Ennen kuin lähdimme, kävimme Cittarissa ostoksilla. Siellähän oli Seiskaveikka tarjouksessa, taisi olla 3 kerää kympillä. Valitsin vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen kerän. Niistä ajattelin tehdä kaverini maaliskuussa syntyvälle vauvalle toukkapussin. Koska sukupuoli ei ole tulevilla vanhemmillakaan tiedossa, taidan ottaa varman päälle ja tehdän pussin vihreästä ja valkoisesta.
   Seuraavana päivänä menimme käymään Tarjoustalossa, kuten jo edellä mainitsinkin. Sieltä tarttui mukaan Miamin lisäksi kolme kerää Nallea. No mutkun.... kympillä sai.

Eiiiikä siinä vielä kaikki. Viime viikolla, taisi olla torstaina, menin ihan vain kävelylle pojan kanssa. Päätin poiketa Minimaniin kuolaamaan joulukarkkeja. Siellä kun sitten olin, sain päähäni ihan vain vilkaista, vieläkö vihreäsävyiset Novita Nostalgiat olisivat tarjouksessa. Voi pahus, olivathan ne. Soitin vielä äidille saadakseni hommaan järjen äänen ja arvaahan sen, miten kävi:





Mutta mitäpä näistä, onpahan ainakin jotain, mistä lahjoja ensi Jouluksi.

Niin, ja yhden lahjankin olen vielä saanut valmiiksi:


Ravelrysta löytyvällä Woolly Ball -ohjeella tehty pallo Vilholle. <3
Lankana Novita Samos ja Samos Lollipop. Vihreät ompeleet ovat Novita Miamia. Puikot 3,5mm. Langankulutus 63 grammaa.

Jospa nyt ulkaltaisi kurkata lankavaraston puolelle:




Ostetut/saadut langat:7685g
Kulutetut langat: 5836g
Pois annetut langat: 285g
Langankulutus: +1564g




 Tulipas taas melkoinen monsteripostaus. Ei ole kovin paljon ollut tilaisuuksia kirjoitella. Tai jos on ollutkin, niin yleensä on silloin väsyttänyt niin paljon, ettei ole jaksanut naputella. Sellaista se on elämä pikkumiehen kanssa. :-) Tätäkin postausta kirjoitin puolitoista viikkoa. Mutta yritän tehdä sellaisen uudenvuodenlupauksen, että kirjoitan tänne säännöllisemmin.


Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!


rakkaudella,

manteliMinni








tiistai 5. marraskuuta 2013

Marraskuu

Niin on taas kaipuun kaljakori kilissyt läpi lokakuun ja ollaan jo marraskuussa. Tosin ainoat, mitkä tässä taloudessa kilisee, ovat mehupullot ja pilttipurkit. :-D Eikä kaipuusta ole tietoa, kun kaikki oleellinen on tässä. Kyllähän lokakuuhun mahtui vaikka mitä, aika paljon sukkiakin kuun vaihteessa päättyneen Sukkasadon puitteissa. Mutta myös pari muutakin projektia, jos näin aikajärjestyksessä yritän mennä:

Rakas serkkuni, joka on myös kummipoikani äiti, täyttää tässä kuussa 40 vuotta ja alunperin suunnitelmissa oli neuloa hänelle taikabolero Rose mohairista Novitan ohjeella, mutta koska siihen varaamani valkoinen Rose suureksi osaksi avomiehen isotädin lahjaan, muutin suunnitelmia. Tekaisinkin sitten tällaisen setin:

Virkatut tossut, samalla ohjeella kuin parit tässä blogissa aikaisemmin nähdyt. Koukku 4mm, langankulutus 79 grammaa.

Virkattu röyhelöhuivi. Novitan ohje. Koukku 8mm, langankulutus 51 grammaa.

Ja taas tällainen pitsibaskeri. Tämänkin ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Puikot resorissa 4mm, muuten 5mm. Langankulutus osapuilleen sama kuin edellisessäkin (34 grammaa), omaa lankaa tähän meni vain 25 grammaa, koska enempää ei ollut jäljellä. Loput 9 grammaa jouduin lainaamaan äidiltä. Nämä kuvat on muuten otettu pappani luona, jonne kokoonnuimme toissa sunnuntaina. Hänellä todettiin hiljattain eturauhassyöpä ja kävimme siellä piristämässä häntä; myös äiti, iskä ja isoveli olivat paikalla.

Seuraavana valmistumisvuorossa oli viimeinen paali Sukkasadon Heinälatoon:

Eli pirtsakan oranssit Versot. Nämä tulivat ihan omaan käyttöön. Puikot 3mm, lankaa meni 82 grammaa. Tein sukat valmiiksi viime maanantaina aamupäivällä, jotta sain laittaa ne jalkaani Ekavauva-ryhmään, joka kokoontuu läheisellä kirkolla aina maanantai-iltapäivisin. Siellä vaihdettiin muutama sananen käsitöistäkin ja eräs äiti totesi, että haluaisi oppia neulomaan sukkia, mutta "ihan tavallisia, eikä tuollaisia hifistely-sukkia!" Hih, tulin tuosta kyllä tosi iloiseksi, kohteliaisuushan se oli. :-)

Saman päivän iltana virkkasin vielä pikavauhtia 8-millisellä koukulla itselleni tällaisen korvaläppämyssyn (tulisi vaan vielä ne kylmemmät kelit, niin tätäkin pääsisi käyttämään!) Novitan Sylvia-langasta, jota meni 78 grammaa. Tuo lanka lienee jonkinlainen kampanjalanka, en ole siihen kovin useasti törmännyt. Omalla kohdallani sen osto oli kyllä kaikkien tekosyiden äiti; ostin kaksi 50 gramman kerää joskus talvella Anttilan tarjouslaarista (1€/kerä) vain siksi, että saisin 20 euron setelistä vaihtorahaksi kolikoita bussirahaksi. En nimittäin kehdannut mennä niin ison rahan kanssa bussiin. Joopa joo. :-D Niin, ja tämä tekele sai Ravelryssa nimekseen Happy birthday to me, koska viime viikon tiistaina pärähti tälle tytölle mittariin 26 vuotta! Synttäripäivää vietettiin rauhallisissa merkeissä; olimme käyneet jo edellisenä lauantaina syömässä avomiehen kanssa. Sain kuitenkin lahjaksi häneltä Castle-sarjan neljännen tuotantokauden dvd:llä ja Nomination-rannekoruuni palan, jossa on skorpionin kuva, skorpioni kun olen horoskoopiltani. Tuo Castle on muuten vallan mainio rikossarja, jossa on sopivasti huumoria. Aikanaan sitä jonkin jakson katsoin Neloselta, mutta ihan koukkuun jäimme siihen viime vuonna katsoessamme sitä Viaplay-palvelusta. Jaksot lähtivät pois palvelusta eikä uusia tullut, joten jäimme potemaan vieroitusoireita. Yhdessä kun on niin hauskaa arvuutella, kuka on syyllinen ja miten mutkikas on motiivi. No, nyt saamme taas nauttia tuota herkkua 23 jakson verran, kunhan löydämme aikaa.

Viikko sitten, eli tuona synttäripäivänä, sain valmiiksi yhden työn, josta ei nyt olekaan sitten kuvaa, koska kameran akku päätti loppua juuri nyt. Mutta kyseessä on kuitenkin oranssista Nallesta neulottu Baktus, joka menee joululahjaksi isoveljen avovaimolle. Puikot 3,5mm, langankulutus 94 grammaa. Täytyy kyllä sanoa, että noihin Baktuksiin jää koukkuun. Ne ovat niin joutuisia neuloa, mutta kuitenkin kivannäköisiä ja käyttökelpoisia. Kolmas on jo suunnitteilla, isoveljelle joululahjaksi. Mistä päästäänkin tämän päivän ostoksiini. Lankalakkoni on pitänyt kiitettävästi, mutta tänään siitä oli pakko poiketa, koska keksin vihdoin mitä teen isoveljelleni ja avomiehelleni joululahjoiksi, eikä sopivia lankoja löytynyt itseltä. Joten päivän vaunulenkki suuntasi Tokmannille, jossa oli Nalle tarjouksessa 3 kerää kympillä. Mukaan tarttui yksi musta, yksi harmaa ja yksi beige kerä. Niistäkin kuvia sitten myöhemmin, kun olen saanut kameran akun ladattua.

Ja vilkaistaanpa vielä lankavaraston tilanne:
Ostetut/saadut langat:5485g
Kulutetut langat: 4985g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +400g








tiistai 22. lokakuuta 2013

Pitkätossu

Mitään kovin ihmeellistä ei ole täällä tapahtunut sitten viime näkemän, tavallista perhearkea vain. Niin, ja räkätautia. Eihän se kovin paha juttu ole, mutta onhan se kinkkistä, kun kaikki kolme köhivät, rohisevat ja valuvat räkää yhtäaikaa. Minä ja poika olemme jo melkolailla tervehtyneet, mutta avomies vielä jatkaa.
   Viime viikkoina tuota Turun reissua lukuunottamatta on meidän perheessä ollut uni kortilla. Olisikohan tuo räkäisyys ja tulossa olevat hampaat vaikuttaneet, mutta kovin montaa tuntia per yö ei ole saatu levättyä. Pikkuinen on rauhoittunut parhaiten sillä, että on päässyt tissille äidin ja iskän väliin sänkyyn. Siinä ei sitten kumpikaan vanhemmista ole saanut nukuttua kunnolla. Viime viikonloppuna sitten kokeilimme anopin neuvosta laittaa pojan nukkumaan auton turvakaukalossa pinnasänkyyn. Sillä tavoin vauva on hieman pystymmässä asennossa ja hengittäminenkin helpompaa. Ja voi pojat, kuinka nukuttiin! Ainakin kuusi tuntia putkeen. Kyllä sitä unen kestoa pitkän tauon jälkeen ihmetteli ja välillä nousin jopa katsomaan, onko pojalla kaikki kunnossa, kun on niin hiljaista. Kaukalossa nukutettiin myös seuraava yö ja hyvin sujui silloinkin. Mutta sunnuntai-maanantai-yöksi laitettiin jo pelkkään pinnasänkyyn; eihän puoli-istuvassa asennossa nukkuminen ole vauvan selälle hyväksi pidemmän päälle.
   Käsityörintamalla meno on suht tasaista, pientä takapakkiakin on tosin tullut:

Taas sain muistuttaa itselleni, että ikinä ikinä IKINÄ ei saisi jättää bambuisia sukkapuikkoja sohvalle. Siirsin sohvalla ollut sukankudinta nopsasti pois tieltä ja luulin, että kaikki puikot olivat siinä mukana. No eivätpä olleet. Avomies astui yhden puikon päälle ja poikkihan se napsahti. Onneksi sukkaa voi tehdä myöskin neljällä puikolla ja uudet puikotkin kävin jo ostamassa. :-)

Sukkasadon loppu lähestyy ja yritän nopsasti saada loppuja tekeleitä valmiiksi. Pari olen nyt viikon sisällä saanut tehtyä ja kaksi on vielä jäljellä. Niistä toisen aloitan uudestaan, mutta niiden lisäksi en aio aloittaa yhtään uutta. Kyllä kymmenen paria saa riittää.

Taas vaihteeksi tempaisin Joustimot, tällä kertaa 7 Veljestä O(p)i villasukka -langasta. Puikot 3,5mm ja langankulutus 102 grammaa. Nämä menevät kummitytölle joululahjaksi.

 Näitä sukkia voisi sanoa Sukkasato-töideni kruununjalokiveksi. Nimittäin näiden parissa vierähti liki puolitoista kuukautta, toki siinä oli muitakin töitä välissä. Pojan kummitäti toivoi joululahjaksi todella pitkiä sukkia ja pääti tehdä ylipolvensukat Novita Tico ticosta. Ohje Novitan Syksy 2010 -lehdestä. Puikot 3mm ja langankulutus 172 grammaa. Näitä oli kyllä hauska tikutella, mutta en ole lopputulokseen täysin tyytyväinen. Ainakaan omaan jalkaan eivät istu täydellisesti enkä tiedä, miten nämä pysyvät ylhäällä. Mutta ainakin nämä on rakkaudella tehty ja ajatushan on tärkein, eiks niin? :-)


Lankavarastokin lähestyy jälleen lupaavasti nollapistettä:

Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4850g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +235g


Tälläisia täällä tällä kertaa. Neulomisiin!


Rakkaudella,

manteliMinni





tiistai 15. lokakuuta 2013

Uutta oppimassa


Tasan kolme viikkoa eli melkoisen pitkä aika on kulunut edellisestä postauksesta. Osasyy siihen on se, että vietimme Vilhon kanssa viikon reissussa Turussa ja oli niin paljon tekemistä ja koettavaa, ettei koneen ääreen juuri ehtinyt istua.

Tällä välin on ehditty tehdä vaikka mitä uutta ja jännää. Ensimmäinen uusi jännä juttu koettiin pari viikkoa sitten vauvauinnissa, kun Vilho pääsi sukeltamaan ekaa kertaa. Vauvauintiohjaaja sukellutti ja ilmeisesti siksi poika vähän säikähtikin ja parkui hetken aikaa. Sitten meno onneksi rauhoittui taas. Ja viime lauantaina kun kokeilimme taas sukeltamista ja poika pääsi isänsä käsiin, ei minkäänlaista itkua tullut. Ja tuon jälkeen jopa hieman uskaltauduttiin polskimaankin, joten parempaan päin ollaan menossa.

Mutta kaksi viikkoa sitten oli vieläkin jännempi paikka, ainakin näin äidin mielestä. Nimittäin eka junamatka vauvan kanssa. Olin sitä jännittänyt jo ainakin pari päivää etukäteen, mutta turhaahan se oli. Poju auton turvaistuimessa vaunuihin, vaunuihin yksi kassi ja loput kätevästi äipän ympärille ja koko helahoito junaan pyörätuoli-/lastenvaunupaikalle (johon ei onneksi tullut ketään; en ollut kehdannut varsinaisia paikkojamme varata siitä). Eihän matkakaan toki kestänyt kuin kolme ja puoli tuntia, mutta ongelmia ei juurikaan ollut. Kyllä äidin pikku murunen käyttäytyi taas niin kultaisesti. :-)

Uuden oppiminen ei tiistaina jäänyt pelkkään junamatkaan. Löysin nimittäin illalla itseni Turkuhallilta TPS:n faniseisomakatsomosta. Olimme äidin kanssa jutelleet, että voisin päästä kyseisen viikon lauantaina katsomaan peliä, mutta kun tiistain peliin oli Turun Sanomien kestotilaajan etuna saanut ilmaisia lippuja, niin puin sitten fanipaidan päälleni ja suuntasin hallille iskän ja isoveljien kanssa. Vaikka olen siellä niin monta kertaa ennenkin käynyt, oli tämä kerta aika erilainen. Oli mielenkiintoista seisoa täysillä joukkuettaan kannattavien fanien joukossa ja kokea myös se mielettömän vahvaksi kohonnut raivo, jonka tuomarin viheltämättä jättämä jäähy aiheutti. Kaksi ensimmäistä erää tunsin olevani joukossa kuin orpo piru (vaikka samaa joukkuetta kannatinkin), mutta kyllä kolmannessa erässä jo hypin ja taputin sulavasti muiden tahdissa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin miettiessä, miten poika pärjää Muumon kanssa, kun ei ole hänen seuraansa oikein tottunut. Mutta hyvinhän se meni.

Torstaina jatkoimme uusien juttujen kavalkadia matkustamalla Perniöön. Pääsin vihdoin pitkästä aikaa syömään Perniön kebabiin, joka viime reissulla jäi väliin. Se oli luonnollisesti Vilhon eka kerta kebabissa, mutta hän ei valitettavasti saanut vielä mitään syödäkseen. Minun ja kebabin jälleennäkeminen sen sijaan oli niin suloinen, että oli haettava vielä toinenkin annos, iltapalaksi. Kebabilta jatkoimme puolestaan kummityttöni uuteen kotiin, jonne perhe nyt syksyllä muutti; en ollut siellä aiemmin käynyt.

Myös perjantai oli kiireinen. Minä, Vilho sekä Muumo ja Vaari, suunnistimme Turun Messukeskukseen, jossa oli käynnissä Kirjamessut sekä Ruoka- ja Viinimessut. Olimme siellä jokusen tunnin ja kävimme seuraamassa lukuisia kirjailijahaastatteluita. Poika oli mukana kiltisti, tosin ihmisiä ja toimintaa oli ympärillä sen verran paljon, että syöminen ei juuri kiinnostanut. Messujen jälkeen jäimme Muumon ja Vilhon kanssa vielä kaupungille, jossa tapasimme ystäväni E:n. Syy tapaamiseen oli vallan mainio: osallistuimme E:n kanssa ihan ekaa kertaa neuleaiheiseen flash mobiin! Turun Hansakorttelissa järjestettiin Roosa nauha -kampanjan puitteissa neule-flash mob, jossa kokoonnuttiin vartiksi neulomaan vaaleanpunaisissa vaatteissa tai asusteissa:

Huomatkaa erityisesti pipo! ;-D


Lauantaisen lepopäivän jälkeen kävimme sunnuntaina vielä toisen kerran kirjamessuilla äidin ja Vilhon kanssa. Olin suunnitellut lepäileväni illan, mutta toisin kävi. Päädyinkin baariin ekaa kertaa pitkään, pitkään aikaan. Selvinpäin, tottakai. Isoveljilläni on ollut tapana joka toinen sunnuntai käydä turkulaisessa Bar Bristolissa musiikkiaiheisessa tietovisassa, johon minutkin saatiin houkuteltua. Juuri mitään en kylläkään tiennyt, mutta ihan hauskaa oli. Ja saipa poika taas viettää aikaa Muumon ja Vaarin kanssa. Lähdin baarista muita aikaisemmin ja kävelin sitten coolina tyttönä suoraan ulko-ovea päin. Mistä minä olisin voinut nähdä, että siinä oli lasi. :-D

Maanantaina se jännyys vasta olikin huipussaan; oli Vilhon ensimmäisen laivamatkan aika. Satamaan matkasimme bussilla, jottei tarvinnut ruveta vääntämään vaunuja autoon. Koska olimme piknik-risteilyllä, meillä ei ollut hyttiä, mutta saimme nukuttua jonkin aikaa laivan lepohuoneessa. Ja toki neulottuakin vähän. Ruokailukin sujui mallikkaasti, olihan meitä sentään kolme aikuista matkassa. Ja muutenkin meni hienosti, tosin nukkuminen ei meinannut pojua kiinnostaa, taas kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.

Jotakin uutta olen kokeillut myös käsityörintamalla. Sukkasadon aikana halusin tehdä yhdet tassunlämmittimet myös itselleni, mutta en mitään ihan perinteisiä sileitä sukkia, vaan pitsineuletta oli saatava. Päädyin Ullaneuleen sivuilta löytyvään Versoon, jonka myötä pääsin myös korkkaamaan oranssit Nalleni. Uutta tässä ohjeessa ei itselleni ollut suinkaan pitsineule, vaan kantapää, joka poikkeaa peruskantapäästä, jonka olen yleensä tottunut tekemään. Mutta muutos on toki positiiviseen suuntaan. Ekaa sukkaa kokeiltuani tuntuma on, että tämä toisenlainen kantapää istuu jalkaani paremmin. Toisen sukan laitan alulle, kunhan puikot eräästä toisesta sukkaparista vapautuvat.

Mutta jotta tämä ei menisi ihan uutuuksien tulvaksi, olen myös tukeutunut vanhaan ja hyväksi havaittuun:


Viime lauantaina vietimme avomieheni isotädin 80-vuotispäiviä ja tein hänelle tällaisen setin lahjaksi. Molemmat Novitan ohjeilla, lankana Rose mohair. Baskerissa puikot 4mm ja 5mm, langankulutus 34 grammaa. Huivissa koukku 8mm, langankulutus 53 grammaa.

Sunnuntaina puolestaan oli juhlittavana isoisäni, joka täytti viime viikolla 88 vuotta. Kokoonnuimme vähän isommalla porukalla juhlimaan Papan luokse Vilppulaan ja kävimme jopa syömässä ravintola Isabellassa, joka on nähty tänä vuonna Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula -ohjelmassa. Ilmeisesti ohjelmasta oli apua ja ruoka olikin varsin maittavaa.

Päivänsankarille minulla ei ollut lahjaa, sillä hänellä on jo oikeastaan kaikkea. Sen sijaan vein pienen pehmoisen paketin serkkuni pojalle, jonka näin ensimmäistä kertaa. Lahjoin myöskin isoveljeni avovaimoa, jolla on syntymäpäivä tällä viikolla. Hänelle annoin edellisessä postauksessa esittelemäni kettukarkkipussukan ja nämä:

Eli taas vaihteeksi tein Joustimot. Tällä kertaa Nalle Aloe verasta, jota meni 93 grammaa. Puikot 3mm.

Ja lopuksi katsaus lankavarastoon:
Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4576g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +509g


tiistai 24. syyskuuta 2013

Makeaa mahan täydeltä

Yleensä otsikon kuvailemasta tilanteesta ei ole kovin hyvät seuraukset, mutta itselleni jäi kyllä viime viikonlopusta erittäin hyvä olo. Lauantai käynnistyi taas aamuisella vauvauinnilla, joka sujui oikein mukavasti, vaikka poika ei vielä ole innostunut polskimaan. Mutta ainakaan huutoparkua ei vesielementti ole saanut aikaan, joten hyvin menee.
   Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:

Puikot 3mm ja lankana Viking Vilma, jota kului 54 grammaa. Näistä tuli aika isot, eli ihan pienelle pirpanalle eivät sovi. Sukissa on myöskin havaittavissa hienoinen väriero, koska ovat eri nöttösiltä neulotut. Toinen nöttönen löytyi ihan omasta varastosta ja toinen ystävältäni Epeltä, joka vieraili Jyväskylässä heinäkuussa.

Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.



Tässä tuotokseni tuolta kurssilta. Vähän juosten kustun näköisiähän nämä ovat (ainakin kun vertaa muiden kurssilaisten töihin), mutta nyt on alkuun päästy ja toiveena olisi jossain vaiheessa saada vanhempieni luona majaileva ompelukoneeni tänne, jotta pussukoita voisi väsäillä enemmänkin. Voisi rauhassa hajoittaa vain oman koneensa neuloja (yksi meni kurssin koneesta poikki vetoketjun vierestä surautellessa) ja saisi hyvän tekosyyn syödä pussitolkulla karkkeja. :-D Ei tämä väsäily näihin töihin jää, lisää on tehtävä.

Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vihreä senkin vihreä

Sukkasatoillessa ja vauvan kanssa touhutessa on taas mennyt viikko. Nykyään päivät tuntuvat menevän ihan älyttömän kovaa vauhtia; koko ajan tuntuu olevan maanantai, jolloin käymme pojan kanssa ekavauva-ryhmässä. Tosin eilen emme sinne päässeet, sillä saimme vieraita Turusta. Äiti, isä ja isoveli potivat niin kovaa ikävää, että päättivät tulla kylään. Mikäpä siinä, kyllä meille aina vieraat kelpaavat. Tai minulle ainakin, Vilho on alkanut jo vierastaa ja koska näkee minun puoleni sukulaisia suht harvoin, niin meni pitkä tovi pohtiessa, että voikos noille vieraille ihmisille edes hymyillä. Mutta siitä se sitten alkoi vähitellen sujua ja pieni mies uskalsi jopa ottaa päiväunet vaarin kanssa.

Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:

Toiset säärystimet. Tiedot muuten ihan samat kuin edellisissäkin, paitsi että näihin meni lankaa vain 96 grammaa eli neljä vähemmän. Aika jännä, kun silmukkamäärä ja pituuskin olivat aivan samat. Olisikohan käsialan sitten hieman tiukentunut?

Näistä tossuista koko postaus sai otsikkonsa. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjasta Virkkaus vanha konsti uudet mallit. Koukku 4mm, langankulutus 87 grammaa. Lankana tummanvihreä Rose mohair, johon ihastuin aikanaan kovasti, ehkä osittain siksi, että se sattui olemaan alennuksessa. :-D Mutta pidin myöskin värin tummuudesta ja hamstrasin lankaa ties kuinka monta kerää. Neuloin siitä ison pitsihuivin ja baskerin (jotka ajattelin lahjoittaa eräälle ystävälleni; eivät ole ihan minun väriseni kuitenkaan) sekä viime vuoden KyJyyn mekon. Silti sitä oli vielä yksi täysi ja yksi hieman vajaa kerä jäljellä. Luulin saavani tuhottua ne nyt näihin tossuihin ja melko pienet nöttöset jäikin. Mutta kun olin laittamassa nöttösiä jämälankapussiin, huomasin käsityökorin pohjalla vielä kolmannenkin pienen kerän! Krääh. Saisi jo loppua, jotta pääsisin raikkaampien värien pariin.

Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
   Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
   Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g

   


tiistai 10. syyskuuta 2013

Sadonkorjuun ensimmäiset ja dieettipäätös

Ohhoh, onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi ehtinyt kunnolla tänne kirjoitella käsitöistä. No, onpa jotain valmista näytettävääkin.

Sukkasato pyörähti runsas viikko sitten käyntiin ja olen saanut valmiiksi jo kaksi paria käpälänlämmittimiä. Mutta ennen sitä on hyvä esitellä muut valmiit tuotokset:





Avomiehelle neuloin elokuussa nimipäivälahjaksi Cousteau-pipon Nalle Luontopolku Kaarnasta. Olin aiemmin jo yhden pipon tuosta langasta tehnyt, mutta tein nyt toisenkin, vähän pidemmän. Puikot 3mm, langankulutus 35 grammaa.

Seuraavaksi valmistui Turku-postauksessa esittelemistäni langoista koristetyyny avomiehen siskon ja hänen miehensä uuteen asuntoon, johon pääsivät muuttamaan elokuun lopussa. Avomieskin oli mukana remontoimassa kämppää, mikä olikin melkoinen urakka. Mutta nyt on melkein valmista ja nuoripari saa viettää syksyä hienossa kodissa. Ja varmasti käymme myös pojan kanssa vierailulla tädin luona monta kertaa. :-)


Lankana Viking Vilma, langankulutus 172 grammaa. Koukku 3,5mm. Sisällä Ikeasta ostettu Kråkris-tyyny.




Avomies kävi parisen viikkoa sitten tapaamassa koulukavereitaan kaupungilla ja koska toisella kavereista on poikaamme noin kuukauden verran nuorempi poika, tein pikkuiselle pienet sukat jämälangoista:

Lankana Seiskaveikka ja jokin hieman tuntemattomampi keinokuitulanka, muistaakseni Madame Tricote -merkkinen. Kyseistä lankaa kulutin jo reippaasti Ilosaari-tilkkuihin ja luulinkin saaneeni käytettyä mokoman langan kokonaan. Mutta sitäpä löytyikin jämälankojen joukosta vielä reilun kokoinen nöttönen. Näihin sukkiin sain sitä onneksi mukavasti upotettua. Langankulutus 33 grammaa. Ohje Novitan nettisivuilta.



Nyt päästäänkin jo itse asiaan eli Sukkasato-saaliiseeni:

Aloitin nämä miehen perussukat Seiskaveikasta (ohje löytyy Novitan nettisivuilta) heti syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tarkoitus oli alunperin luoda silmukat heti puolenyön jälkeen, mutta harvinaista kyllä, olinkin jo siihen aikaan unten mailla. Poika oli nukahtanut hyvissä ajoin ja olimme itsekin niin väsyneitä, että kömmimme petiin jo yhdeltätoista. Mutta herättyäni pääsin sitten heiluttamaan puikkoja, jotka olivat 3,5-milliset. Lankaa kului 126 grammaa. Nämä menevät synttärilahjaksi anopin miehelle, joka eräänä päivänä leikillään valitti, etten koskaan tee hänelle mitään. Mitä nyt joskus olen pipon ja vessapaperitelineenkin väsännyt. :-D


Seuraavaksi jo joulupukin töihin, joiden parissa taitaakin loppuvuosi melko pitkälti vierähtää:

Säärystimet Madame Tricote Dora Simistä Ullaneuleesta löytyvällä Joustimo-ohjeella. Puikot 3,5mm ja langankulutus tasan 100 grammaa; niin pienet pätkät jäi kerästä jäljelle, ettei niistä olisi mitään saanut enää tehtyä, joten heitin pois. Sainpa kerrankin tehokkaasti käytettyä kerän, kun ensin punnitsin sen ja jaoin puoliksi. Alunperin olin muuten ajatellut tehdä tästä langasta Baktuksen, mutta siitä olisi tullut ehkä turhan pieni. Onneksi Sukkasato tuli ja ratkaisi ongelmani. Nämä lämmikkeet menevät joululahjaksi kummityttöni isosiskolle. Toiset samanlaiset, turkoosista langasta, ovat jo puikoilla. Ne menevät sitten kummityttöni toiselle isosiskolle.


Lankavaraston tyhjentäminen on taas lupaavassa vauhdissa:

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 4159g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +776g

Ja tuossa vauhdissa se saisi pysyäkin. Nimittäin otsikon lupailema dieettipäätös koskee juuri lankavarastoani. Aion nimittäin nyt julistaa, että olen ainakin Sukkasadon ajan eli lokakuun loppuun asti ehdottomalla lankadieetillä eli en osta yhtään lankaa! Luultavasti jatkan lakkoani myös sen jälkeen. Ehdottomuus ei tosin koske keskeneräisiä töitä eli jos niihin täytyy lankaa hankkia, sallin sen itselleni. Mutta muuten pyrin pitämään päätökseni, lanka kun ei ihan heti tästä taloudesta kuitenkaan lopu. No jaa, vannomatta paras, saapa nähdä, kirjoitanko jo seuraavassa postauksessa repsahtaneeni. :-D


Neulomisiin,


manteliMinni

perjantai 30. elokuuta 2013

Käpälänlämmitin-talkoot

Kesän alussa harmittelin sitä, että tänä vuonna ei ollut omalla kohdallani mahdollista osallistua KyJyyn, johon olin kahtena edellisenä vuotena ottanut osaa. 20 työtä välillä Juhannus - Joulu ei vain ole realistista vauvakiireiden johdosta ja jos haluan joskus myöskin valmistua eli sitä graduakin pitäisi väsäillä. Enkä edes tiedä, mihin olisin saanut kaikki keskeneräiset työt tungettua. :-D

Mieli kuitenkin teki kovasti osallistua johonkin käsityötempaukseen, sillä pidän siitä yhteisöllisyydestä, jota KyJyssäkin on tavallaan ollut. Onneksi apuun tuli alkava syksy ja sunnuntaina starttaava Sukkasato, jonka bongasin sattumalta Blogilistaa selatessani. Tempauksen ideana on neuloa sukkia ynnä muita käpälänlämmittimiä (tossuja, säärystimiä) aikavälillä 1.9. - 31.10. Mitään tavoitemäärää töille ei ole asetettu eikä kyseessä ole myöskään kilpailu. Sukkia saa tehdä ihan vain omaan käyttöön tai myöskin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen; kohteista onkin tempauksen blogissa lista.

Itseänin houkutteli Sukkasadon vaapamuotoisuus ja laitoin sitten ilmoittautumissähköpostia tempauksen emännälle. Sain kutsun Heinälato-alablogiin, pitäisi vielä muistaa käydä siellä kirjoittamassa esittely itsestäni. Tavoitteenani on saada tämän parin kuukauden aikana neulottua yhdet miesten sukat, yhdet junasukat sekä virkattua muutamat tossut Rose Mohairin jämistä, joita nurkissa pyörii ihan kiitettävät määrät. Toki olisi kiva sukat tehdä itsellekin pitkästä aikaa; minulla taitaa olla vain yhdet Seiskaveikasta kilkutellut perussukat.

Eli tällaisia terveisiä tällä kertaa. Valmiita töitäkin on taas muutama, yritän muistaa ne tässä joku päivä esitellä, kunhan saan yhdestä vielä kuvan napattua. On se jännä, miten yhden kuvan ottamista voi vitkutella päiväkausia. :-D


rakkaudella,


manteliMinni

lauantai 17. elokuuta 2013

Terveissi Turuust

Kuten tulin viime postauksessa ohimennen maininneeksi, emme menneet Kankaanpäästä kotiin, vaan vanhempieni luokse Turkuun. Muumo ja Vaari olivat luonnollisesti myös seuraamassa peliä. Tulomme Kankaanpäähän oli heille yllätys eikä äiti edes huomannut meitä kuin vasta siinä vaiheessa, kun isoveljeni kysyi häneltä "Pitikö sen olla yllätys?". Eli hyvin onnistui. :-) Paluumatkalle otimme äidin kyytiin meidän autoomme. Toki oli pakko pysähtyä lapsuudenperheessäni lähes legendaariseksi taukopaikaksi muodostuneessa Huittisten Härkäpakarin Hesessä, jossa murkinoimme pahimpaan v***tukseen. Vaihdomme myöskin pojun vaipan lastenhoitohuoneessa ja jostain syystä vesihana oli kovin pelottavan kuuloinen ja sitä piti ruveta itkemään. Voi pientä.

Turussa käymisessä on yleensä se hankala puoli, että päivät täyttyvät helposti kaikenlaisesta ohjelmasta, niin ettei levätä juuri ehdi. Käydä kun ehtii niin harvoin ja sukulaiset ja tutut haluavat toki nähdä. Mutta keskiviikkona oli kuitenkin laiskotuspäivä. Äiti keksi meille hauskan ja erikoisen aamupalapaikan, nimittäin Raision Ikean! Siellä oli kesätarjouksessa aamupala (sämpylä, kinkkuleikkele, juusto, kananmuna, puuro ja tuoremehu sekä kahvi tai tee) 0,50€. Olipa ihan hauska elämys tuokin. Ja erittäin iso plussa Ikealle lapsimyönteisyydestä! Ravintolan puolelta nimittäin löytyi imetysnurkkaus, joka tulikin sitten testattua. Hyvin toimi. Syötyämme kiersimme kaupan, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunut kuin pieni nalle pojalle ja kolme tyynyä virkkauskokeiluani varten.

Kun olimme lähdössä Ikeasta, oli alkanut sataa oikein kaatamalla. Poikakin oli jo väsynyt ja nukahti heti, kun pääsimme autoon. Alunperin tarkoituksenamme oli lähteä käymään Perniön Kebabissa, josta ainakin omasta mielestäni saa Suomen parhaat kebabit (anteeksi tämä pienoinen mainostus). Niitä aina kaipaan täällä Keski-Suomessa. Mutta koska sääkin oli mitä oli, järjen ääni eli avomieheni ehdotti reissun väliin jättämistä. Ehkäpä n. 80km suuntaansa on jopa meillekin hieman liian pitkä matka pelkän kebabin takia. Siispä retki Perniöön vaihtukin kaupasta haettuihin kebabrulliin ja päiväuniin isovanhempien vahtiessa poikaa. Sää ei iltaankaan mennessä parantunut, joten jouduimme myös jättämään väliin Turku Pesiksen ja Kirittärien välisen ottelun.

Torstaina kaipasin jo vähän tekemistä ja sellaiseksi kelpasi käväisy kaupungilla. Mainiosti sain siihen yhdistettyä myös ystäväni E:n tapaamisen. Kävimme ensin askartelukaupassa, josta ostin jonkinlaista kangasta, jolle voi tulostaa. Sen varalle minulla on askarteluprojekti mielessä, en vain tiedä, miten sen toteutan, kun meillä ei omaa tulostinta ole. Askartelukaupan jälkeen suuntasimme -tadaa!- Lankamaailmaan. Tällä kertaa ihan tarpeeseen. Ostin nimittäin langat Ikeasta hankittuja tyynyjä varten:



Eli Viking of Norwayn Vilmaa kolmea eri väriä, kaksi kerää kutakin. Kylläpä äitiä ja E:tä huvitti kovasti, kun pitelin näitä keriä sylissäni ja hoin tarjouslankapussien ääressä, etten tarvitse kuin nämä langat, joille minulla on jo käyttötarkoituskin. Taas tuli siis lisäystä varastoon.

Mutta olen sentään yhden työn saanut jo valmiiksikin:

Nämä villasukat tein serkulleni, joka astui armeijan harmaisiin viime kuussa. Samainen serkku sai kesäkuussa ylioppilaslahjaksi neulomani pipon. Ajattelin, että on vähän lisälämmikettä intissä. Näiden seuraksi ostin vielä Royal-suklaalevyn, josta tulee aina mummo-vainaani mieleen. Myös hän oli ahkera käsitöiden tekijä ja saimme häneltä muun muassa jouluisin sukkia ja lapasia, joihin oli laitettu sisälle juuri Royal-patukoita. Yritän siis vähän pitää suvun perinteitä yllä. ;-) Lankana sukissa on muuten Seiskaveikka, puikot 3,5mm ja langankulutus 123 grammaa.

Sunnuntaina (poika kävi muuten ekaa kertaa myös Tuomiokirkossa) palasimme sitten pojan kanssa Muumon ja Vaarin kyydillä Jyväskylään. Alunperin suunnitelmissa oli tulla junalla, mutta sitten pesäpallo otti voiton. Eli siis Hippokselle katsomaan Kiri - KaMa. Eka jakso meni KaMalta juuri niin hyvin kuin tarvitsikin eli 0 - 1. Toinenkin jakso näytti pitkään hyvältä, mutta suli lopulta kankaanpääläisten jäätävään hölmöilyyn. Supervuorossa puolestaan Kiri sitten puristi juuri sen verran, että voitto irtosi. Höh.

Onneksi KaMa otti keskiviikkona reilun voiton Kankaanpäässä ja ottelusarja oli ennen eilistä 2 - 1. Olin torstaina avomiehelle harmitellut, että "voi voi, kun ei päästä sinne peliin". Mies sitten ihmetteli, että miten niin. Itse ajattelin, että kun ei ole lapsenvahtia eikä muutenkaan hermot kestäisi niin jännittävää peliä. Mutta sitten eilen iltapäivällä rupesi tekemään mieli kentälle ja kun vielä äitikin sanoi, että menkää nyt (itse eivät Turusta lähteneet), niin soitto avomiehelle töihin eikä onneksi kauheasti suostuttelua tarvittu. Poika otettiin toki mukaan Hippokselle, hän kun oli siellä ollut jo edellisessäkin matsissa. Ja voi että, täytyy kyllä taas kehua äidin pikku kullanmurua! Niin hienosti hän oli koko ajan; nukkui koko ekan jakson ja toisellakin katseli kentän tapahtumia kiinnostuneena isänsä sylissä. Ja kun sääkin oli todella mainio, ei ihan niiiiiin paljon harmittanut KaMan suht niukka tappio.

Nyt on sarja sitten tasan 2 -2 ja huomenna katkolla kummalle vaan. Toivotaan nyt, että KaMan kausi päättyy voittoisasti kotikentällä ja että Kiri sitten selvittää karsinnat Ykköspesiksen kakkosta vastaan kunnialla. Niin, ja nythän sitten KaMan ja Kirin keskinäisten ottelujen määrä tällä kaudella on 11! :-D

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 3693g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +1242g


perjantai 9. elokuuta 2013

Jännäkakka housuissa

EI, tarkoitukseni ei ole avautua oman suolistoni toiminnasta tai pojan vaipan sisällöstä. Otsikko johtuu pesäpallosta. Ei sen vain tarvitsisi aina olla ihan näin jännää.

Tiistaina suuntasimme taas Kankaanpäähän, siellä oli luvassa kutkuttava ottelu Koplaa eli Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Jos KaMa voittaisi 2 - 0 ja saisi siis täydet kolme pistettä, kausi päättyisi siihen eikä putoamiskarsintapeleihin jouduttaisi. Jos taas yksikin piste menetettäisiin, Kouvola puolestaan päättäisi kautensa. Vaikka KPL ei tänä vuonna kovin menestyksekäs ole ollutkaan, en odottanut matsista liikoja.

Ensimmäinen jakso olikin kuitekin kuin unelmaa. KaMa paukutti peräti yhdeksän juoksua ja sai pidettyä vierasjoukkueen (erityisesti kaikkien aikojen eniten juoksuja lyöneen Sami Joukaisen) kurissa; tuloksena jaksovoitto lukemin 9 -3. Toinenkin jakso sujui mallikkaasti ja pitkän aikaa kaikki näytti menevän nätisti kotijoukkueen nuottien mukaan. Mutta sitten Joukainen näytti mahtinsa ja täräytti ajosta pari juoksua kerralla. Ei voi mitään. Kun on hyvä, niin on hyvä. Tilanne oli 4 -3, enää tarvittaisiin muutama palo. Niitä olikin saatu tehtyä kaksi, kun Koplan onnistui vielä saada yksi juoksu. Rupesi jo kyrsimään johdon hukkaaminen, mutta onneksi KaMalla olisi vielä tasoittava vuoro.

Hyvistä yrityksistä huolimatta tasoittavalla vuorolla ei saatu helpottavaa juoksua, vaan pari paloa. Sitten kuitenkin saatiin etenijä kolmoselle ja pulssi oli kyllä aika monella katsojalla varmasti huippulukemissa. Mutta harmittavasti viimeinenkin lyönti nousi kopiksi. Se siitä sitten. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ollut yhtä pettynyt KaMan VOITTAMAN pelin jälkeen.

No, pitää vain niellä pettymys ja kääntää katse tähän päivään ja siihen jännäkakkaan. Tänään alkaa nimittäin - yllätys yllätys - KaMan ja Kirin välinen pudotuspelisarja! Kolme voittoa ja kausi olisi siinä. Häviäjä puolestaan joutuu pelaamaan sarjapaikasta vielä Ykköspesiksen kakkoseksi tullutta vastaan. Seuraan tämänpäiväistä ja huomista ottelua teksti-TV:n kautta vanhempieni luona Turussa.

Luotan kuitenkin, että Satakunnan oranssi-sininutut hoitavat homman. Lieneeköhän muuten jonkin sortin ennätys, kun näiden karsintapelien myötä KaMan ja Kirin välisten otteluiden määrä tällä kaudella nousee vähintään yhdeksään? :-D

Enkeleitä ja pikkupiruja

Olipa kerran kesäinen torstaipäivä. Jyväskylään saatiin odotettu vieras Turusta. Maisteri E, turkulainen humanisti, saapui bussilla piristämään kandidaatti M:ää. Sillä vaikka M:llä oli komea pikkuprinssi seuranaan, olivat hänen arkipäivänsä välillä kovin yksinäisiä.

Kun vieras oli saanut hieman hengähtää pitkän matkansa jälkeen ja hänet oli ruokittu, oli aika miettiä kyseisen päivän ohjelmaa. Koska molemmilla oli todettu vaikeahko pakkoneuloosi&lankoosi-syndrooma, päättivät he lähteä seikkailulle kohti kaupunkia etsimään rohtoja tautiinsa. Siispä prinssi pakattiin vaunuihinsa ja kolmikko suuntasi pysäkille, josta joukkoliikennevankkuri (jota myös bussiksi nimitetään) poimi heidät kyytiinsä. Vielä lähtiessä M vannotti poikaansa pitämään äitiä ja tämän ystävätärtä silmällä rohdoskaupassa, jotta asiat eivät aivan luisuisi käsistä.

Vaan kävipä kuitenkin niin, että prinssi nukahti jo matkalla ja oli aivan unessa, kun joukkio saapui Poppeli-nimisen puodin luokse. Tuo puoti oli täynnä toinen toistaa ihanampia lankoja, osa niistä oli vieläpä alennuksessa. Koska kukaan ei ollut estämässä, asettui maisteri E M:n (jonka piti yrittää vähentää varastoaan) olkapäälle pieneksi piruksi ja kuiski, että "Ota ota!" Niinpä M sitten päätyi yhteensä kuuteen kerään Drops Safrania:







M puolestaan vakuutteli E:lle, että tämä tarvitsisi ehdottomasti ne hyllyssä jäljellä olleet kolme kerää liilaa Drops Alpacaa. Kahdesta kerästä tulisi mainiosti pieni huivi ja kolmannesta huiviin sointuva pipo.

Lähdettyään Poppelista naiset poikkesivat vielä Pikkulinnassa, mutta sieltä ei keriä tarttunut matkaan. Oli aika suunnata bussilla takaisin kotia kohti. Pikkuprinssikin availi silmiään pysäkillä.

Prinssi ja E viihtyivät toistensa seurassa vallan mainiosti. Jopa niin, ettei poika olisi illalla malttanut millään käydä nukkumaan. Kellon raksuttaessa yhä lähemmäs puolta yötä, alkoivat jo niin E:n, M:n kuin pikkuprinssin isän, kuningas L:n silmät lupsua. Vihdoin kuitenkin rauha laskeutui maahan ja kaikki pääsivät nukkumaan.

Perjantaipäivä koitti ja M ja E jatkoivat jutustelua ja prinssin viihdyttämistä. Kun lounas oli saatu syötyä, päättivät he lähteä kävelylle läheisen lammen ympäri prinssin ja vaunujen kera. M kehui, kuinka poika nukkui joka kerta rauhallisesti, kun lampea kierrettiin. Vaan nytpä oli hieman toisenlainen ääni kellossa. Jostain syystä kyyti ei miellyttänyt pientä herraa, vaan hän jaksoi osoittaa mieltään aina lampea kiertävän polun puoliväliin asti, jolloin viimein väsähti. Tuolla polulla naiset muuten kohtasivat sammakon, mutta kumpikaan ei suudellut eläintä, olihan heillä jo omat elukat kotona. ;-)

Lenkin jälkeen päivä etenikin nopeasti jo siihen vaiheeseen, että tuli maisterin kotiinlähdön aika. M toivotti E:n tervetulleeksi uudestaankin ja vannotti tätä tuomaan mukanaan puolisonkin seuraavalla kerralla. Koska E oli lempeästi vahtinut prinssiä vierailunsa aikana, sai M hieman heiluteltua virkkuukoukkua ja niin E sai kotimatkalle mukaansa kolme myssyä toimitettavaksi Turun valtakuntaan Yliopistolliseen keskussairaalaan syöpäosastolle.

Poppeli-ostosten ja E:n mukanaan tuoman 42 gramman Viking Vilma -kerän myötä lankavaraston tilanne:

Ostetut/saadut langat:4753g
Kulutetut langat: 3570g 
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +980g


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Vilho reissaa

Viime torstai 18.7.2013 oli jännä päivä. Se alkoi normaalisti; höpsöttelin äidin kanssa, join maitoa ja nukuin. Mutta sitten isi tulikin pari tuntia aikaisemmin töistä kotiin ja aloimme valmistautua lähtemään reissuun. Hieman ennen kello kolmea pakkauduimme autoon ja suuntasimme kohti Kankaanpäätä, paikkaa, jossa en vielä ollut käynytkään!

Minähän tykkään melko paljon autolla matkustamisesta, siinä kun nukuttaa niin makeasti. Tällä kertaa jaksoin taistella väsymystä vastaa kohtalaisen pitkään. Silmät taisivat painua kiinni vasta hieman Keljon jälkeen:

Heräsin vasta Parkanossa, kun pysähdyimme huoltoasemalla:

Pääsimme perille Pohjanlinnan kentän parkkipaikalle (ylhäällä kuvassa äidin ottama kuva matkan varrelta Kankaanpäästä) ja join vielä maitoa evääksi, jotta jaksaisin makoilla vaunuissani pelin ajan. Sitten isi kokosi vaunut ja lähdimme katsomoita kohti. Siellä odottivat muumo, vaari sekä molemmat enoni.

Vietin suurimman osan ajasta vaunuissa muumon työntelemänä, joten pelistä en itse osaa sanoa juuri mitään. Mutta vaarin ja muun porukan murahteluista päätellen se ei kovin kaksinen ollut. Kummaltakaan joukkueelta. Ensimmäisellä jaksolla KaMa oli kuulemma juuri sen verran parempi, että voitto irtosi, juoksuin 1 - 0.


 KaMa sisävuorossa.







Äidin raportin mukaan toinenkaan jakso ei sen parempi ollut. KaMan ulkokenttä ei aina ollut parhaimmillaan. Kiri sai taas yhden juoksun vapaataipaleella ja eräs juoksuista syntyi, kun pallo lipsahti lukkarin räpylästä juuri ratkaisevalla hetkellä. Äiti sanoi kyllä, että Kankaanpää kiri juoksueroa umpeen hienosti, mutta se ei ihan riittänyt, vaan Kiri voitti toisen jakson 3 - 4. Ai niin, meille sattui hauska juttu toisen jakson alkupuolella. Äiti ja muumo veivät tauolla minut autolle syömään, mutta en ollutkaan siihen kovin halukas. Kun lähdimme takaisin kentälle, minulle tuli jostain syystä, en enää muista mistä, paha mieli ja aloin huutaa. Kentän laidalla ollut järjestysmies tokaisi, että "Kertokaa sille, että KaMa johtaa, niin se rauhoittuu." Siihen äiti ja muumo joutuivat toteamaan, että kyseessä on kylläkin jyväskyläläinen vauva. Mutta äiti lisäsi myös, että kyllä minusta yritetään KaMa-fania kasvattaa. Enpä tiedä, onnistuuko moinen. :-D
Kiri ulkona.

Kiri sisällä.

KaMa juhlii voittoa.


Koska Jyväskylä voitti siis toisen jakson, peli jatkui supervuoropariin. En päässytkään vielä kotimatkalle, höh! Onneksi sentään vältyttiin kotiutuslyöntikilpailulta, kun Kiri ei vuoronsa aikana saanut juoksuja ja KaMa puolestaan onnistui juuri tarvitun yhden juoksun verran.


 Isin sylissä lohtua hakemassa.





Sitten olikin jo kotimatka edessä. Muumo, vaari ja enot saattelivat meidät autolle. Minä vielä vähän tankkasin maitoa, vaikka aluksi siitä ei meinnanut tulla mitään. Mielestäni olisi ollut paljon hauskempaa vain pelleillä. Mutta lopulta uskoin äitiä ja iskää, etten jaksaisi kolmen tunnin kotimatkaa tyhjällä vatsalla.

Tyhjentynyt kenttä ja katsomot.

Pysähdyimme vielä Parkanossa vaihtamassa vaipan. Mutta sen jälkeen nukuin taas lähes koko matkan oikein makoisasti. Jossain Petäjäveden kohdalla hieman heräilin ja huutelin, mutta äiti antoi minulle tuttia ja rauhoitteli, niin loppumatkakin sujui ongelmitta.



Olipa se melkoinen reissu, ensimmäinen pesismatsini. Toivottavasti näitä tulee ensi kesänä monta lisää! :-)


Rakkaudella,

Äidin ja isin vaippakakkiainen