maanantai 22. heinäkuuta 2013

Vilho reissaa

Viime torstai 18.7.2013 oli jännä päivä. Se alkoi normaalisti; höpsöttelin äidin kanssa, join maitoa ja nukuin. Mutta sitten isi tulikin pari tuntia aikaisemmin töistä kotiin ja aloimme valmistautua lähtemään reissuun. Hieman ennen kello kolmea pakkauduimme autoon ja suuntasimme kohti Kankaanpäätä, paikkaa, jossa en vielä ollut käynytkään!

Minähän tykkään melko paljon autolla matkustamisesta, siinä kun nukuttaa niin makeasti. Tällä kertaa jaksoin taistella väsymystä vastaa kohtalaisen pitkään. Silmät taisivat painua kiinni vasta hieman Keljon jälkeen:

Heräsin vasta Parkanossa, kun pysähdyimme huoltoasemalla:

Pääsimme perille Pohjanlinnan kentän parkkipaikalle (ylhäällä kuvassa äidin ottama kuva matkan varrelta Kankaanpäästä) ja join vielä maitoa evääksi, jotta jaksaisin makoilla vaunuissani pelin ajan. Sitten isi kokosi vaunut ja lähdimme katsomoita kohti. Siellä odottivat muumo, vaari sekä molemmat enoni.

Vietin suurimman osan ajasta vaunuissa muumon työntelemänä, joten pelistä en itse osaa sanoa juuri mitään. Mutta vaarin ja muun porukan murahteluista päätellen se ei kovin kaksinen ollut. Kummaltakaan joukkueelta. Ensimmäisellä jaksolla KaMa oli kuulemma juuri sen verran parempi, että voitto irtosi, juoksuin 1 - 0.


 KaMa sisävuorossa.







Äidin raportin mukaan toinenkaan jakso ei sen parempi ollut. KaMan ulkokenttä ei aina ollut parhaimmillaan. Kiri sai taas yhden juoksun vapaataipaleella ja eräs juoksuista syntyi, kun pallo lipsahti lukkarin räpylästä juuri ratkaisevalla hetkellä. Äiti sanoi kyllä, että Kankaanpää kiri juoksueroa umpeen hienosti, mutta se ei ihan riittänyt, vaan Kiri voitti toisen jakson 3 - 4. Ai niin, meille sattui hauska juttu toisen jakson alkupuolella. Äiti ja muumo veivät tauolla minut autolle syömään, mutta en ollutkaan siihen kovin halukas. Kun lähdimme takaisin kentälle, minulle tuli jostain syystä, en enää muista mistä, paha mieli ja aloin huutaa. Kentän laidalla ollut järjestysmies tokaisi, että "Kertokaa sille, että KaMa johtaa, niin se rauhoittuu." Siihen äiti ja muumo joutuivat toteamaan, että kyseessä on kylläkin jyväskyläläinen vauva. Mutta äiti lisäsi myös, että kyllä minusta yritetään KaMa-fania kasvattaa. Enpä tiedä, onnistuuko moinen. :-D
Kiri ulkona.

Kiri sisällä.

KaMa juhlii voittoa.


Koska Jyväskylä voitti siis toisen jakson, peli jatkui supervuoropariin. En päässytkään vielä kotimatkalle, höh! Onneksi sentään vältyttiin kotiutuslyöntikilpailulta, kun Kiri ei vuoronsa aikana saanut juoksuja ja KaMa puolestaan onnistui juuri tarvitun yhden juoksun verran.


 Isin sylissä lohtua hakemassa.





Sitten olikin jo kotimatka edessä. Muumo, vaari ja enot saattelivat meidät autolle. Minä vielä vähän tankkasin maitoa, vaikka aluksi siitä ei meinnanut tulla mitään. Mielestäni olisi ollut paljon hauskempaa vain pelleillä. Mutta lopulta uskoin äitiä ja iskää, etten jaksaisi kolmen tunnin kotimatkaa tyhjällä vatsalla.

Tyhjentynyt kenttä ja katsomot.

Pysähdyimme vielä Parkanossa vaihtamassa vaipan. Mutta sen jälkeen nukuin taas lähes koko matkan oikein makoisasti. Jossain Petäjäveden kohdalla hieman heräilin ja huutelin, mutta äiti antoi minulle tuttia ja rauhoitteli, niin loppumatkakin sujui ongelmitta.



Olipa se melkoinen reissu, ensimmäinen pesismatsini. Toivottavasti näitä tulee ensi kesänä monta lisää! :-)


Rakkaudella,

Äidin ja isin vaippakakkiainen




keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Palaneen käryä

Jee, äidin 60-vuotispeitto on edennyt niin, että ensimmäinen "suikale" on jo valmiina. Peittoon olisi tarkoitus tulla 48 dominopalaa, 8x6. Lankaakin siihen menee suht paljon, niin Tuurista ostettua Isoveikkaa kuin Tiroliakin on menossa jo toiset kerät. Voi olla, että peitosta tuleekin vain viisi palaa leveä, jos lanka ei riitä.

Suikale on kuvassa taiteltuna, koska en millään saanut sitä mahtumaan suorana yhteen kuvaan. Eli aika varma voi olla siitä, että ainakin pituutta peittoon tulee riittävästi. :-D

Mutta sitten tuohon otsikkoon. Aloin jossain vaiheessa palojen neulomista ihmetellä nenään ottanutta hajua. Ihan kuin palanutta kumia tai muovia. Nuuhkaisin työtä. Ei, haju ei tullut langoista. Vaan käyttämistäni puikoista. Ilmeisesti paksun langan ja jatkuvan liikkeen ansiosta puikot olivat lämmenneet ja tuoksahtivat siis melkoisen omituiselta. Käyttöä se ei kuitenkaan haitannut eikä hajua ollut puikkojen toisessa päässä, jossa ei silmukoita ollut ja jotka olivat toista päätä viileämmät

Kyseessä ovat kuvassa olevat Novitan peruspuikot 6mm. Olisi kiva tietää, onko muilla paksuilla muovipuikoilla neuloneilla samanlaisia kokemuksia.

Palaneen käryä ei sen sijaan noussut tänään uunista. Anoppi lähti pojan kanssa vaunukävelylle ja sain sillä välin hieman omaa aikaa. Sinä aikana olen muun muassa ehtinyt pyöräyttää yhden satsin mustikkamuffinsseja:


Eivät ne nyt kovin kauniita ole, mutta toivottavasti maistuvat sitäkin paremmilta. Tein nämä siksi, että pakastimessa sattui vielä olemaan rasiallinen toissavuotisia mustikoita ja ajattelin, että ei niitä voi tämän kauempaa siellä pitää, etteivät mene ihan käyttökelvottomiksi. Mustikoista olin jo yhden piirakan väsännyt ja kun pohdin, mitä muuta voisi tehdä, avomies ehdotti muffinsseja. Täällä ne nyt ovat valmiina odottamassa töistä kotiin palavaa mussukkaa. <3

"Palaneen" käryä olisi tarkoitus haistella myös huomenna. Nimittäin huomenna on Kankaanpäässä taas KaMan ja Kirin välinen ottelu, jota olemme ajatelleet mennä katsomaan. Itse kun haluaisin edes kerran tämänkin kesän aikana päästä Pohjanlinnan kentälle peliä katsomaan. Mutta saapa nähdä, mitä reissusta tulee. Huomiseksi ei ole kovin hyvää keliä luvattu, joten vauvan kanssa pelissä oleminen jänskättää hieman. Toivon kuitenkin parasta, sillä vanhempanikin ovat tulossa sinne. Tarkoitukseni olisi myöskin antaa äidille valmiiksi saamani huivi:


Lankana Novita Frilla, puikot 6mm, langankulutus 103 grammaa. Huivi matkustaa sitten jossain vaiheessa isäni entiselle työkaverille, joka on kivasti järjestänyt työporukan kesken ulkomaanmatkoja, joilla vanhempani ovat olleet mukana.

Huivi oli loppujen lopuksi ihan mukava työ, vaikka alussa meinasi usko loppua moneen kertaan. Muutaman kerran yritin sen aloittaa, mutta into ja kärsivällisyys lopahtivat melko nopeasti. Kun sitten toden teolla aloitin, ei huivi näyttänyt ollenkaan siltä miltä piti. Ei röyhelön röyhelöä. Mietin, että olinko neulonut jotenkin väärin. Mutta kun en muutakaan keinoa keksinyt, jatkoin samaan tapaan. Ja ihme kyllä, hetken kuluttua alkoivat röyhelöt muodostua kuin itsestään. Tähän käyttämäni oli ainoa kerä Frillaa, joka minulla oli. Hetken aikaa huivin valmistumisen jälkeen ajattelin, että olisihan näitä voinut tehdä useammankin. Mutta no jaa, onhan niitä muitakin kivoja huiviohjeita ja -lankoja, joita voisi kokeilla. :-)

Ostetut/saadut langat: 4411g
Kulutetut langat: 3570g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +638g

Nyt jatkamaan äidin peittoa ja odottamaan niin poikaa kuin miestäkin kotiin. :-)



sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Lukeminen kannattaa aina

Paitsi jos lukee kaupan lankahyllyn edessä. Niitä joka puolelta hohtavia punaisia tarroja, joissa lukee Tästä tuotteesta kassalla -30%. Nimittäin siinä voi käydä näin:

Tadaa! Nyt omistan sitten kilon verran oranssia Nallea! Eikä vielä juuri mitään ajatusta, mitä näistä tekisi. Ehkäpä jokin kiva villatakki itselle ja jotain juniorille lopuista keristä. En ole moneen vuoteen oranssia juurikaan vaatteissani käyttänyt, mutta ala-asteen ykkösluokalla ollessani minulla oli oranssi kausi, jolloin päälläni oli melkein pelkästään tuota väriä. :-)

Harmittavasti en malttanut odottaa, että anoppi ehtisi kanssani ostoksille, hän kun olisi luultavasti saanut vielä muutaman prosentin henkilökunta-alennuksen langoista. Mutta kun iski pelko, että jos joku toinen neulootikko ehtii apajille ennen minua.

Sinänsä hauskaa on myös se, että normaalisti tuskin olisin tähän väriin edes tarttunut. Mutta jotenkin muut alennuksessa olleet ihanuudet, esim. Miami, Bambu tai Wool (kirkkaanpunainen ja ruskea) eivät houkutelleet yhtä paljon. Nämä kerät halusivat välttämättä lähteä kotiin kanssani. Näitäkään en kyllä olisi ostanut ilman avomiehen isoäitiä, jolta sain nimipäivälahjaksi setelin. Äitiyslomalaisen kukkaro kun ei mikään pohjaton säkki ole.

Nyt siis paukahtaa lankavarasto useita satoja grammoja plussan puolelle, mutta olenpa taas saanut jotain valmiiksikin:

Minijunasukat Novita Tico ticosta. Puikot 3mm ja langankulutus huimat 18 grammaa. :-D


Ostetut/saadut langat: 4411g
Kulutetut langat: 3570g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +741g


Olenhan toki oikeaakin lukemista ehtinyt harrastaa sitten viime näkemän. Turun reissun aikana sain loppuun Sophie Kinsellan Muistatko minut? -teoksen. Se oli oikein mukavaa, kesälomalle sopivaa chick litiä. Kepeydestään huolimatta se antoi myös ajattelun aihetta. Päähenkilö herää auto-onnettomuuden jälkeen sairaalassa eikä muista mitään kolmesta viime vuodesta. Ei mitään totaalisesta elämänmuutoksesta, komeasta ja rikkaasta miehestään ja pariskunnan häistä. Ei mitään saamastaan ylennyksestä ja viettämästään ylellisestä elämästä. Eikä valitettavasti mitään siitä, miksi hänen parhaat ystävänsä ovat kääntäneet selkänsä.

Lukiessa ajattelin, että mitä jos itse joutuisin samanlaiseen tilanteeseen. Että jos vaikka neljä viimeistä vuotta pyyhkiytyisivät pois. Kuvittelisin opiskelevani ensimmäistä vuotta yliopistossa. En muistaisi asuvani avoliitossa enkä varsinkaan muistaisi, että minulla on maailman ihanin poika. Olisi varmasti melkoinen tunnemylläkkä saada tuollaiset asiat yhtäkkiä selville. Tai jos kävisi kuten elokuvassa Aina eka kerta, jossa Drew Barrymoren roolihahmon muisti nollautuu aina yön aikana eikä hän herätessään muista mitään onnettomuuttaan edeltävästä ajasta. Leffan lopussa hän herää purjeveneestä ja hänen aviomiehensä on tehnyt hänelle videonauhan, joka kertaa pariskunnan rakkaustarinaa. Heillä on jopa pieni lapsi. Olisi se melkoinen paikka selittää lapselle, että äiti kyllä rakastaa häntä valtavasti, mutta ei muista, että tämä on edes olemassa.

Kinsellan loppuun saatuani tartuin Reijo Mäen Vares-dekkariin nimeltä Mullan maku. En ole vareksia kovinkaan paljon lukenut, mutta ne toimivat erittäin hyvin äänikirjoina. Olemme niitä avomiehen kanssa useamman kuunnelleet pitkillä automatkoilla. Mutta nyt siis valitsin ihan perinteisen paperiversion. Ja tykkäsin tästäkin. Mäen teksti on sujuvaa ja nopealukuista. Ja omalla kohdallani pidän tietysti kovasti siitä, että teokset sijoittuvat Turkuun. Tuttuja paikannimiä bongatessaan pystyy hahmottamaan tapahtumatkin jotenkin paremmin. Ja yksi kaikkien dekkarien viihdyttävimmistä puolista on tietenkin syyllisen arvuutteleminen. No, enpä tällä(kään) kerralla osunut oikeaan, vaikka läheltä liippasikin.



Seuraava luettavakin on jo työn alla. Nyt ahmittavaksi valikoitui Stephenie Meyerin Aamunkoi eli Twilight-saagan viimeinen osa. En kyllä ihan ole kirjan kohdeyleisöä, mutta ajattelin kuitenkin sen lukea, kun en ole vielä saanut avomiestä houkuteltua katsomaan tuosta kirjasta tehtyjä leffoja. Muut osat olemme jo nähneetkin.


Tällaisia tällä kertaa.


rakkaudella,


manteliMinni

torstai 11. heinäkuuta 2013

Pretty in pink

Olenpa taas jotain pientä saanut valmiiksikin asti. Ja kuten otsikko kertoo, tämänkertaiset työt ovat vaaleanpunaisia.

Äidiltä rohmuamastani Siljasta ajattelin aluksi tehdä itselleni jotkin ihanat villasukat, kun itselläni taitaa olla vain yhdet aivan perusmalliset sukat. Mutta kuinkas ollakaan, inspiraatiokeiju oli toista mieltä. Sainkin yhtäkkiä ajatuksen, että haluan kokeilla Baktus-huivin neulomista, se kun vaikuttaa sopivan simppeliltä. Tuota huiviahan on näkynyt blogeissa paljon ja olen sitä tähän asti siksi vältellyt. Mutta nyt sitten vihdoin taivuin. Eikä tarvinnut katua, oli tosiaan helppo ja toimiva malli, jota saattoi tikutella melko aivottomasti. Koska minulla oli lankaa kaksi kerää, tein lisäyksiä niin kauan kuin ekaa kerää riitti ja toisen kerän alkaessa aloitin kavennukset. Tosin jostain syystä toista kerää jäi useita kymmeniä senttejä jäljelle huivin päättelyn jälkeen. No, väliäkö hällä.

Puikot 3,5mm, langankulutus 96 grammaa. Vaikka onkin lempiväriäni, laitan tämän lahjavarastoon, itselläni kun huiveja on tarpeeksi ja joulukin on kuitenkin jo reilun viiden kuukauden päästä. ;-D

Toisen työn, Etiopia-nutun, tein lähinnä saadakseni lankavarastoa taas hieman pienemmäksi. Toki onhan noita nuttuja mukava tehdä myös siksi, että oikeasti tulee autettua apua tarvitsevia ihmisiä. Ravelryssa annoin tälle tekeleelle projektinimeksi Eniten nututtaa kaikki, sillä olin samana päivänä saanut tietää, etten voikaan jatkaa itselleni tekemääni kesätoppia, sillä siihen tarvitsemaani lankaa ei ole enää saatavilla. Eli jonkin verran vi... siis hatutti.

Puikot 3mm, langankulutus 85 grammaa. Tämä lähtee joskus aikanaan Tuurin (sinne kaikki nutut lähetetään) kautta Etiopiaan, kunhan olen vielä muutaman nutun neulonut. Tämän lisäksi on jo kaksi muutakin varastossa, mutta onhan se kiva lähettää kerralla vähän useampi.

Joopa joo, se sitten niistä hyvistä uutisista. Nimittäin kesämopo on päässyt karkaamaan ja pahasti. Ensiksin, olen katsellut Ravelryn projektisivuani ja laskenut, että minulla on peräti kahdeksan työtä kesken. Ja siis tähän kahdeksaan ei lasketa niitä, jotka mahdollisesti piileskelevät kotona jossain laatikossa tai kellarivarastossa isossa Marimekon muovikassissa. Mikäköhän siinä on, että ei vain jaksa keskittyä yhteen tai kahteen työhön kerrallaan vaan on aina niin paljon mukavampaa aloittaa uusi työ ja tehdä sitä jonkin aikaa, kunnes seuraava ohje alkaa jo poltella.

Eiiiiikä siinä vielä kaikki! Kaupanpäälle hurrrrjasti takapakkia lankavaraston laihduttamiseen. Aiemmin puhuin siitä, että saisin äidiltä useita Rose mohair -keriä. Äiti toi ne luvatusti sunnuntaina. Niitä oli tosin laskemani yhdeksän sijasta kahdeksan, mutta sillä ei ole väliä, kun en ollut niistä vielä mitään erityistä suunnitellut. Tosin harmaa Rose on jo päässyt puikoille ja noiden keskeneräisten töiden kunniaakkaaseen joukkoon.





Eli kolme kerää luonnonvalkoista, kaksi kerää lohenpunaista ja kolme kerää harmaata.

 Siihenkös se sitten jäi? Ehei, eipä tietenkään. Tiistaina oli nimittäin jokakesäisen Tuuri-reissun vuoro. Tiesin kyllä jo etukäteen, että lankaa sieltä mukaan lähtee.

Seitsemän kerää ruskeaa Isoveljeä oli se, mitä olin suunnitellutkin ostavani. Aloitinkin niistä ja Katia Tirolista Domino-tilkkupeittoa äidilleni 60-vuotislahjaksi.

Siniset Seiskaveikat olivat puolestaan sellainen semi-heräteostos; niillekin on jo käyttötarkoitus mietittynä. Ajattelin tehdä juuri armeijan harmaisiin astuneelle serkulleni (samalle, jolle tein yo-lahjaksi pipon), ettei intissä tule kylmä. :-D Ja jos lankaa jää, voisin tehdä toisetkin sukat, anopin miehelle, joka eräänä päivinä leikillään valitti, etten koskaan neulo hänelle mitään.

Mutta nämä seuraavat kerät olivat täysin heräteostoksia, jotka vain vetosivat harakkaviettiini (oi, kiiltävää!) ja mieltymykseeni turkoosiin ja pinkkiin:

Madame Tricote Paris'n Dora sim turkoosina ja pinkkinä.

Ja vielä kurkistus lankavaraston tilanteeseen:
Ostetut/saadut langat: 3411g
Kulutetut langat: 3552g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -241g

Miinuksen puolella siis ollaan kuitenkin vielä (tosin anoppi vihjaisi, että myös hänen työpaikallaan Prismassa on lankoja alennuksessa). Ja aika hyvin on tilanne, jos isoimmat murheet tällä hetkellä ovat se, että on liikaa keskeneräisiä töitä ja liikaa lankaa. :-)



rakkaudella,

manteliMinni












maanantai 8. heinäkuuta 2013

"Maila juoksun toi...

...ei vastustaja mitään voi. Katsomossa tähän malliin kohta voitonlaulu soi." Tätä KaMan vanhaa tunnuslaulua olisimme voineet eilen äidin kanssa lauleskella. Jos siis olisimme sitä sorttia, joka puhkeaa laulamaan julkisella paikalla vieraiden ihmisten edessä. Mutta ehkä on parempi, että tyydymme vain taputtamaan urheilusuorituksille. :-D

Aihetta taputuksille löytyi eilen ihan kivasti. Nimittäin Kankaanpää nappasi jo toisen kolmen pisteen voittonsa tämän kauden aikana! Ja tällä kertaa kohteena oli Kiri. Viime postauksessa mainitsinkin meneväni ottelua katsomaan. Veimme avomieheni kanssa pojan mummin hyvään hoitoon ja suuntasimme Hippokselle, jossa vanhempani jo odottelivat. Ja voi ihmettä, ehdimme paikalle pelin alkuun! Yleensähän meillä on ollut tapana, hyvistä aikomuksista huolimatta, ollut missata vähintäänkin ensimmäinen vuoro tai vuoropari.

Pelin alku ei ollut kovinkaan lupaava. KaMan ulkokenttä haparoi ja erityisesti kakkospuolen raja tuntui vuotavan. Se onkin kyllä Hippoksella paha paikka; siitä kun pääsee läpi, niin useimmiten "all hell breaks loose". Kunnon pessimistinä ajattelin, että meillä oli sentään anopin tutun kautta saadut ilmaisliput, joten ei moisesta tarvinnut edes maksaa. Onneksi jakson loppupuolella Kankaanpää sai kuitenkin läpilyönnin ja voitti jakson 3 - 4.

Kuten tämän päivän Keskisuomalaisessakin todettiin, niin Kiri ei tainnut tuosta läpilyönnistä enää toipua pelin aikana. Jyväskyläläistenkin ulkokenttä nimittäin hörppi aika taidokkaasit muutaman lyönnin. Tuloksena KaMalle oikein sievoisesti juoksuja ja jaksovoitto numeroin 3 - 9.

Peli oli siis juoksujen ja täyden pistepotin valossa oikein mainio. Tosin ehkä voisi todeta, etten ole oikein varma, oliko voitto joukkueen omaa hyvyyttä vai vastustajan huonoutta. Ulkopeli kun ei kummallakaan ollu kohdallaan ja Kiri sai peräti kaksi juoksua KaMan lukkarin vääristä syötöistä johtuneilla vapaataipaleilla. Mutta kolme pistettä on kuitenkin aina kolme pistettä.

KaMa sisävuorossa. Nyt muuten muistin ottaa usemmankin kuvan ottelusta. :-D

Kirin vuoro koittaa onneaan sisällä.

Sain myös napattua kuvan avomiehestäni KaMa-kaulahuivi kaulassa. Kyseessä on lavastus, laitoin huivin hänelle ihan vain kuvaa varten. Ilmeestä näkee, kuinka mielellään Kirin kannattaja tuota vaatekappaletta pitää.

Ja sokerina pohjalla:



Ottelun jälkeen Mummilasta löytyi pieni telkkarintuijottaja (tiedämme kyllä, etteivät pienet lapset saisi katsoa tv:tä, mutta noin pieni kuitenkaan tuskin siitä vielä kovin paljon ymmärtää). Menossa oli tenniksen Wimbledon-turnauksen miesten loppuottelu, jota poika seurasi niiiin tarkkaavaisen oloisena.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ilosaari

En oo koskaan käynyt festareilla ja tuskinpa tulen ihan lähiaikoina käymäänkään. Kerran oli kyllä aika lähellä, että olisin mennyt Down by the laituriin, mutta sitten totesin, ettei siellä ollut tarpeeksi itseäni kiinnostavia esiintyjiä, joten meninkin sen sijaan yksin leffaan, muistaakseni katsomaan Sinkkuelämää.

Mutta tänä vuonna päätinkin osallistua Ilosaarirockiin. Ai miten niin, jos en muka ole menossa festareille? Ei, en tosiaan ole itse matkustamassa laulurinteen läheisyyteen, vaan tarkoitukseni on osallistua tähän tempaukseen: http://www.ilosaarirock.fi/2013/festarielamaa/tilkkutakkityot.php.
Kuten edellisessä postauksessa lyhyesti jo mainitsinkin, festareille kerätään virkattuja tilkkuja, joilla päälystetään alueelle pystytettäviä torneja. Tapahtuman jälkeen tilkuista kootaan sitten peittoja lämmittämään joensuulaisia vanhuksia. Kyseessä on siis mitä mainioin keino tehdä hyväntekeväisyyttä, päästä vaikka jämälangoistaan eroon sekä olla mukana festareilla, vaikkei paikanpäälle pääsisikään. :-)

Tilkkuja sain tehtyä yhteensä 46 kappaletta ja nyt esittelen hieman tuota kirjavaa sakkia:

10 kpl tilkkuja Veljekset Keskiseltä Tuurista ostamastani keinokuitulangasta, jonka nimeä en muista. Sen verran muistan kuitenkin, että merkki taisi olla Madame Tricote.

Edellisen langan loput ja valkoinen Gjestal Janne.

8 kpl tilkkuja tuntemattomasta, Piikkopirran alennuskorista ostetusta langasta.

Edellinen lanka+harmaa Novita Wool sävy.

Edelleen sama keinokuitulanka ja valkoinen Gjestal Janne.

Tummanpunainen Viking of Norway Vilma, pinkki Gjestal Maija, pinkki Novita 7 Veljestä ja valkoinen Gjestal Janne.


Vihreä Novita 7 Veljestä O(p)i villasukka, ruskea Viking of Norwayn Vilma ja valkoinen Gjestal Janne.

7 kpl tilkkuja Regia Design Linesta, jonka voitin eräästä blogiarvonnasta.

Sininen Novita Wool (?) + sinikirjava Novita Tico tico.

Ruskea Viking of Norway Vilma, sinikirjava Novita Tico tico, valkoinen Gjestal Janne ja valkoinen Novita Tico tico.



Piikkopirran alennuskorista ostettu keinokuitulanka, liila Novita Nalle ja Novita Nalle kukkaketo Syreeni.

Keltainen Novita 7 Veljestä, vaaleanpunainen Novita 7 Veljestä O(p)i villasukka ja valkoinen Gjestal Janne.


Huhhuh, muistin sentään kaikki langat kohtalaisen hyvin, vaikka yhdestäkään ei ollut enää vyötteitä tallella, pikku nöttösiä kun olivat. Kovasti yritän nämä saada huomenna postiin. Nyt kun poikakin on jo nukkumassa, taidan itse vielä tarttua hetkeksi aikaa puikkoihin ja tikutella edellisen postauksen Siljasta Baktus-huivia.






Näin se kesäloma toimii

Meidän perheessä kesäloma on toiminut mukavasti, puolisentoista viikkoa sitä on takana ja toinen mokoma vielä edessä. Toissapäivänä palasimme lähes viikon kestäneeltä Turun reissulta ja täytyy taas kyllä kehaista äidin ja isin pikku kultamussukkaa. Herra nukahti paluumatkalla melkein heti lähdettyämme ja avasi silmänsä vasta Tourulassa, eli joitakin satoja metrejä ennen kotia. :-)

Käsitöitä olen saanut muutaman valmiiksi, mutta äidin ansiosta lankavaraston tyhjentäminen ei ole kovin paljon päässyt edistymään. Olisihan se ollut melkein synti, jos olisi jättänyt käymättä Lankamaailmassa! Tosin, tällä kertaa eivät langat ihan kamalasti houkutelleet, joten mukaan lähti vain viiden euron pussukka, jossa oli kolme Mayflower cotton 8 -kerää:


Näiden lisäksi tyhjentelin myös äidin lankalaatikkoa:

Kuvien ulkopuolelle jäivät vielä nöttöset vaaleankeltaista Samosta ja lohenpunaisenkirjavaa Samos Lollipopia, joilla on painoa yhteensä 61 grammaa. Niin, ja luultavasti äippä tuo sunnuntaina minulle muutaman (lue: yhdeksän) kerää Rose mohairia, joita en jaksanut nyt itse tuoda. :-D

Ja sitten niihin valmiisiin töihin:


Reissulla pääsin tapaamaan veljenpoikaa ekaa kertaa ja pitihän tädin viedä tuliaiseksi jotain itse tehtyä, joten neuloin hänelle pallon Woolly ball -ohjeella. Lankana keltainen, oranssi ja valkoinen (saumoissa) Seiskaveikka, jota meni yhteensä 54 grammaa. Puikot 3mm.

Isoveljeni kertoi, että hänen eräälle kaveripariskunnalleen on tässä kuussa syntymässä toinen lapsi, joten ei muuta kuin 3mm bambusukkikset, äidin laatikosta vaaleankeltaista Minniä ja hieman minimpiä junasukkia tikuttamaan:
Langankulutuksesta en osaa sanoa, koska en punninnut näitä, kun lankakaan ei kuulunut omiin varastoihin. Mutta tuskinpa kovin montaa grammaa näihin meni.

Seuraavasta työstä yritän laittaa lähiaikoina vielä ihan oman postauksen, sen verran pitkästi siitä olisi asiaa:


Sain nimittäin virkattua jämälangoista yhteensä 46 isoäidinneliötä, joiden on tarkoitus matkustaa Joensuuhun asti, ensin koristeeksi Ilosaarirockiin ja sitten torkkupeitoiksi joensuulaisille vanhuksille. Toivottavasti saisin huomenna mentyä Postiin lähettämään ne. Neliöissä käytin 3mm ja 3,5mm koukkuja ja lankaa sain tuhottua peräti 257 grammaa.

Varasto näyttää tällä hetkellä siis tältä:

Ostetut/saadut langat: 1811g
Kulutetut langat: 3371g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: -1660g


Eli takapakkia ei nyt kovin paljon tullut. Vielä. :-D


Kesäloma toimii myös muuten, sain yhden kirjan taas luettua ja seuraava on jo hyvässä vauhdissa.


Urheilurintamallekin kuuluu taas hieman parempaa; KaMa otti eilen ensimmäisen kolmen pisteen voittonsa tällä kaudella! Mikäs sen parempi uutinen eilisen nimipäiväni kunniaksi. Siitä vaan katse ensin huomiseen kotipeliin Hyvinkäätä vastaan ja sunnuntaiseen vieraspeliin täällä Jyväskylässä. Sitä pääsen toivottavasti itsekin katsomaan.