tiistai 24. syyskuuta 2013

Makeaa mahan täydeltä

Yleensä otsikon kuvailemasta tilanteesta ei ole kovin hyvät seuraukset, mutta itselleni jäi kyllä viime viikonlopusta erittäin hyvä olo. Lauantai käynnistyi taas aamuisella vauvauinnilla, joka sujui oikein mukavasti, vaikka poika ei vielä ole innostunut polskimaan. Mutta ainakaan huutoparkua ei vesielementti ole saanut aikaan, joten hyvin menee.
   Uinnin jälkeen menimme kotiin odottamaan, että poika herää päiväuniltaan, joille oli nukahtanut heti hallista päästyämme. Sitten vain syöttö ja miehet lähtivät viemään tätä mammaa kaupungille. Kohteenani oli ihanalla Toivolan vanhalla pihalla sijaitseva Kahvila Muisto ja KiPakoiden neuletapaaminen eli muutama tunti keskeytyksetöntä puikkojen heiluttelua. Aloitin siellä Sukkasadon kuudennen työni, junasukat serkkuni vauvalle, joka syntyy tammikuussa:

Puikot 3mm ja lankana Viking Vilma, jota kului 54 grammaa. Näistä tuli aika isot, eli ihan pienelle pirpanalle eivät sovi. Sukissa on myöskin havaittavissa hienoinen väriero, koska ovat eri nöttösiltä neulotut. Toinen nöttönen löytyi ihan omasta varastosta ja toinen ystävältäni Epeltä, joka vieraili Jyväskylässä heinäkuussa.

Sunnuntainakin sain viettää äidin omaa aikaa, peräti reilut viisi tuntia. Osallistuin nimittäin Jyvälän kansalaisopiston kurssille, jossa ommeltiin pussukoita karkkipapereista. Se osoittautui oikein hauskaksi ja kohtuullisen helpoksi puuhaksi.



Tässä tuotokseni tuolta kurssilta. Vähän juosten kustun näköisiähän nämä ovat (ainakin kun vertaa muiden kurssilaisten töihin), mutta nyt on alkuun päästy ja toiveena olisi jossain vaiheessa saada vanhempieni luona majaileva ompelukoneeni tänne, jotta pussukoita voisi väsäillä enemmänkin. Voisi rauhassa hajoittaa vain oman koneensa neuloja (yksi meni kurssin koneesta poikki vetoketjun vierestä surautellessa) ja saisi hyvän tekosyyn syödä pussitolkulla karkkeja. :-D Ei tämä väsäily näihin töihin jää, lisää on tehtävä.

Ollessani kurssilla perheen miehet olivat viettäneet laatuaikaa keskenään ja hyvin oli kuulemma mennyt. Kun he tulivat autolla hakemaan, hyppäsin iloissani takapenkille ja lepertelin pojalle, että äiti on tullut. Poju vain tuijotti ilmeettömänä takaisin. Kun yritin uudestaan, hän tuijotti pienen hetken, sulki silmänsä ja nukahti. No, sellaista se välillä on. :-D


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4396g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +689g

tiistai 17. syyskuuta 2013

Vihreä senkin vihreä

Sukkasatoillessa ja vauvan kanssa touhutessa on taas mennyt viikko. Nykyään päivät tuntuvat menevän ihan älyttömän kovaa vauhtia; koko ajan tuntuu olevan maanantai, jolloin käymme pojan kanssa ekavauva-ryhmässä. Tosin eilen emme sinne päässeet, sillä saimme vieraita Turusta. Äiti, isä ja isoveli potivat niin kovaa ikävää, että päättivät tulla kylään. Mikäpä siinä, kyllä meille aina vieraat kelpaavat. Tai minulle ainakin, Vilho on alkanut jo vierastaa ja koska näkee minun puoleni sukulaisia suht harvoin, niin meni pitkä tovi pohtiessa, että voikos noille vieraille ihmisille edes hymyillä. Mutta siitä se sitten alkoi vähitellen sujua ja pieni mies uskalsi jopa ottaa päiväunet vaarin kanssa.

Vierailun myötä lankavarastoni sai taas hieman täydennystä, mutta ihan kyllä viime postauksessa asettamani lakon rajoissa. Äiti toi minulle yhteensä 150 grammaa Vilmaa, joista virkkaan toisen koristetyynyn edellisen seuraksi. Tuosta lisäyksestä huolimatta varasto on kuitenkin laihtunut reilut kolmekymmentä grammaa:

Toiset säärystimet. Tiedot muuten ihan samat kuin edellisissäkin, paitsi että näihin meni lankaa vain 96 grammaa eli neljä vähemmän. Aika jännä, kun silmukkamäärä ja pituuskin olivat aivan samat. Olisikohan käsialan sitten hieman tiukentunut?

Näistä tossuista koko postaus sai otsikkonsa. Ohje jälleen kerran Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjasta Virkkaus vanha konsti uudet mallit. Koukku 4mm, langankulutus 87 grammaa. Lankana tummanvihreä Rose mohair, johon ihastuin aikanaan kovasti, ehkä osittain siksi, että se sattui olemaan alennuksessa. :-D Mutta pidin myöskin värin tummuudesta ja hamstrasin lankaa ties kuinka monta kerää. Neuloin siitä ison pitsihuivin ja baskerin (jotka ajattelin lahjoittaa eräälle ystävälleni; eivät ole ihan minun väriseni kuitenkaan) sekä viime vuoden KyJyyn mekon. Silti sitä oli vielä yksi täysi ja yksi hieman vajaa kerä jäljellä. Luulin saavani tuhottua ne nyt näihin tossuihin ja melko pienet nöttöset jäikin. Mutta kun olin laittamassa nöttösiä jämälankapussiin, huomasin käsityökorin pohjalla vielä kolmannenkin pienen kerän! Krääh. Saisi jo loppua, jotta pääsisin raikkaampien värien pariin.

Ihan itse en toki otsikkoa keksinyt, vaan se viittaa Eve Hietamiehen romaaniin Tarhapäivä, jonka sain luettua loppuun viikonloppuna. Siinä päähenkilön viisivuotiaalla pojalla on pehmoleludinosaurus, jonka nimi on Vihreä senkin vihreä. Suosittelen muuten tuota kirjaa ja sitä edeltävää Yösyöttöä lämpimästi kaikille. Sujuvasti kirjoitettua ja joutuisaa luettavaa. Itse luin sen kuudessa päivässä, vaikka lukuhetkiä ei niin paljon välttämättä olekaan. Nyt kun itsellänikin on lapsi, pystyin hyvin samaistumaan päähenkilön, yksinhuoltajaisän, tuntemuksiin vanhemmuudesta, vaikka en samanlaisessa tilanteessa olekaan. Lapsesta on jatkuva huoli, vaikka kaikki olisikin hyvin ja melko harvoin pystyy tuntemaan itsensä täydellisen onnistuneeksi vanhemmaksi. Silti pieninkin hymy tai kehityksen edistysaskel on kultaakin kalliimpaa eikä lastaan antaisi pois enää mistään hinnasta.
   Kirjat käsittelivät myös aiheita, joita ei kovin usein julkisuudessa näe. Yleensä esiin tuodaan se, kuinka (periaatteessa) helppoa isän on lähteä lätkimään ja jättää nainen huolehtimaan lapsesta, josta itse ei piittaa tuon taivaallista. Mutta entä silloin, kun äiti on se, joka ei välitä ja jonka psyyke ei kestä? Kun miehen on hoidettava yksin kaikki, alusta alkaen, vaikka olisi aivan hukassa pientenkin käytännön asioiden suhteen. Kun isän vastuulle jäävät yösyötöt, sairastelut sekä tarhapäivät ynnä muut.
   Itse olenkin kiitollinen siitä, että rinnallani on avomies, joka myös on lapsellani hyvä ja läsnäoleva isä. Nostan hattua kaikille yh-äideille ja -isille, jotka jaksavat ja pystyvät niin moneen asiaan yksin.


Ostetut/saadut langat:5185g
Kulutetut langat: 4342g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +743g

   


tiistai 10. syyskuuta 2013

Sadonkorjuun ensimmäiset ja dieettipäätös

Ohhoh, onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi ehtinyt kunnolla tänne kirjoitella käsitöistä. No, onpa jotain valmista näytettävääkin.

Sukkasato pyörähti runsas viikko sitten käyntiin ja olen saanut valmiiksi jo kaksi paria käpälänlämmittimiä. Mutta ennen sitä on hyvä esitellä muut valmiit tuotokset:





Avomiehelle neuloin elokuussa nimipäivälahjaksi Cousteau-pipon Nalle Luontopolku Kaarnasta. Olin aiemmin jo yhden pipon tuosta langasta tehnyt, mutta tein nyt toisenkin, vähän pidemmän. Puikot 3mm, langankulutus 35 grammaa.

Seuraavaksi valmistui Turku-postauksessa esittelemistäni langoista koristetyyny avomiehen siskon ja hänen miehensä uuteen asuntoon, johon pääsivät muuttamaan elokuun lopussa. Avomieskin oli mukana remontoimassa kämppää, mikä olikin melkoinen urakka. Mutta nyt on melkein valmista ja nuoripari saa viettää syksyä hienossa kodissa. Ja varmasti käymme myös pojan kanssa vierailulla tädin luona monta kertaa. :-)


Lankana Viking Vilma, langankulutus 172 grammaa. Koukku 3,5mm. Sisällä Ikeasta ostettu Kråkris-tyyny.




Avomies kävi parisen viikkoa sitten tapaamassa koulukavereitaan kaupungilla ja koska toisella kavereista on poikaamme noin kuukauden verran nuorempi poika, tein pikkuiselle pienet sukat jämälangoista:

Lankana Seiskaveikka ja jokin hieman tuntemattomampi keinokuitulanka, muistaakseni Madame Tricote -merkkinen. Kyseistä lankaa kulutin jo reippaasti Ilosaari-tilkkuihin ja luulinkin saaneeni käytettyä mokoman langan kokonaan. Mutta sitäpä löytyikin jämälankojen joukosta vielä reilun kokoinen nöttönen. Näihin sukkiin sain sitä onneksi mukavasti upotettua. Langankulutus 33 grammaa. Ohje Novitan nettisivuilta.



Nyt päästäänkin jo itse asiaan eli Sukkasato-saaliiseeni:

Aloitin nämä miehen perussukat Seiskaveikasta (ohje löytyy Novitan nettisivuilta) heti syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tarkoitus oli alunperin luoda silmukat heti puolenyön jälkeen, mutta harvinaista kyllä, olinkin jo siihen aikaan unten mailla. Poika oli nukahtanut hyvissä ajoin ja olimme itsekin niin väsyneitä, että kömmimme petiin jo yhdeltätoista. Mutta herättyäni pääsin sitten heiluttamaan puikkoja, jotka olivat 3,5-milliset. Lankaa kului 126 grammaa. Nämä menevät synttärilahjaksi anopin miehelle, joka eräänä päivänä leikillään valitti, etten koskaan tee hänelle mitään. Mitä nyt joskus olen pipon ja vessapaperitelineenkin väsännyt. :-D


Seuraavaksi jo joulupukin töihin, joiden parissa taitaakin loppuvuosi melko pitkälti vierähtää:

Säärystimet Madame Tricote Dora Simistä Ullaneuleesta löytyvällä Joustimo-ohjeella. Puikot 3,5mm ja langankulutus tasan 100 grammaa; niin pienet pätkät jäi kerästä jäljelle, ettei niistä olisi mitään saanut enää tehtyä, joten heitin pois. Sainpa kerrankin tehokkaasti käytettyä kerän, kun ensin punnitsin sen ja jaoin puoliksi. Alunperin olin muuten ajatellut tehdä tästä langasta Baktuksen, mutta siitä olisi tullut ehkä turhan pieni. Onneksi Sukkasato tuli ja ratkaisi ongelmani. Nämä lämmikkeet menevät joululahjaksi kummityttöni isosiskolle. Toiset samanlaiset, turkoosista langasta, ovat jo puikoilla. Ne menevät sitten kummityttöni toiselle isosiskolle.


Lankavaraston tyhjentäminen on taas lupaavassa vauhdissa:

Ostetut/saadut langat:5035g
Kulutetut langat: 4159g
Pois annetut langat: 100g
Langankulutus: +776g

Ja tuossa vauhdissa se saisi pysyäkin. Nimittäin otsikon lupailema dieettipäätös koskee juuri lankavarastoani. Aion nimittäin nyt julistaa, että olen ainakin Sukkasadon ajan eli lokakuun loppuun asti ehdottomalla lankadieetillä eli en osta yhtään lankaa! Luultavasti jatkan lakkoani myös sen jälkeen. Ehdottomuus ei tosin koske keskeneräisiä töitä eli jos niihin täytyy lankaa hankkia, sallin sen itselleni. Mutta muuten pyrin pitämään päätökseni, lanka kun ei ihan heti tästä taloudesta kuitenkaan lopu. No jaa, vannomatta paras, saapa nähdä, kirjoitanko jo seuraavassa postauksessa repsahtaneeni. :-D


Neulomisiin,


manteliMinni