sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Sulo Vilén iskee jälleen

"Ostin, kun halvalla sain..." Joopa joo. Milloin, oi milloin opin, että kun Turkuun menen, en kannattais mennä lähellekään Lankamaailmaa? Tuli vietettyä taas viikko äidin ja iskän luona ja maanantaina lähdimme äidin kanssa kaupungille. Ensin käytiin Tyksissä, jossa äidillä oli toiseksi viimeinen sädehoitokerta. Joitakin kuukausia menee, ennen kuin saadaan tietää, onko hoito tehonnut. Nyt ei voi muuta tehdä, kuin pitää käsiä ristissä. Hoidon jälkeen kipitimme reippaina naisina Lankamaailmaan, jos siellä vaikka olisi lankoja tarjouksessa. Noooh.... Taaimmassa huoneessa on lankoja myynnissä pusseissa ja sieltä bongasimme Hjertegarnin Nissegarnia puoleen hintaan. Äiti oli siitä tehnyt veljenpojalleni viime jouluksi tonttupuvun ja tilasin nyt omalle pojalle ensi jouluksi samanlaisen. Kiertelimme vielä etuhuoneesa jonkin aikaa ja äiti sanoi, että "ota nyt itsellesikin jotain". Podin hieman runsaudenpulaa, kun kaikki langathan siellä ovat niiiin houkuttelevia. Eniten silmille pomppivat kuitenkin jostain kumman syystä neonvärit ja päädyin kahteen kerään oranssia Four Seasons Gründlin Lisa Unia:

Äitini (Liisa nimeltään) piti kovasti langan nimestä. :-D En ole vielä päättänyt mitä tästä teen, mutta joitakin ajatuksia on jo muhimassa.

No, ei nämä ostokset vielä mitään. Tuijottelin tiistaina äidin ja iskän luona edellisenä päivänä ostettuja Nisegarneja ja hoksasin, että niistähän saisi ihanan pehmoisen torkkupeiton. Olen nimittäin sellaista suunnitellut tädilleni, joka ensi vuonna täyttää 70. Kun siis keskiviikko koitti ja olin menossa kaupungille tapaamaan pojan kummitätiä, kävin nopsasti taas Lankamaailman kautta ja kahmaisin mukaani 30(!) kerää Nisseä. Onneksi hintakaan ei mikään päätähuimaava ollut; 25,50 €. Koska palasimme kotiin junalla, langat jäivät vielä odottamaan Turkuun. Peittoprojekti tosin pääsi jo alulle sen verran, että toinen dominopala on aloitettu.

Toki edullisia lankaostoksia pystyy tekemään myös ihan kotimaisemissa. Yleensä ruokakaupassa käydessä on tapanani käydä lankaosastollakin vilkaisemassa, olisiko siellä keriä, jotka tahtovat kotiin kanssani. Yhtenä päivänä Cittarin lankahyllyillä olikin sitten yksinäinen Softy-kerä, jossa oli vieläpä houkutteleva tarjouslappu:

Pakkohan se oli kärryihin nakata. Kotiin palattuamme avomies tosin huomasi, että kassa olikin ottanut täyden hinnan: 6,25 euroa. Asia onneksi selvisi sillä, että kävin seuraavana päivänä kaupan neuvonnassa ja sain ylimääräiset rahat takaisin. Tällä kerällä on onneksi jo käyttötarkoitus, Joulupukin konttiin on täytettä tulossa.

KYHäily kääntyy jo loppusuoralle ja itselläni on enää kolme työtä kesken. Viime postauksen jälkeen olen saanut kolme työtä valmiiksi.

Kyh#9 Baktus. Lankana Novita Wool, jota meni 155 grammaa. Puikot 3,5mm. Tämäkin lanka on Marimekon kassin aarteita. Siitä piti alunperin tulla Sagittaria-huivi äidille ja pitkävartiset, palmikkokuvioiset sormikkaat tädille. Mutta koska innostusta noihin tekeleisiin ei enää ollut, purkuun menivät. Lähempää katsottuna puretun langan epätasaisuus näkyy, mutta ei mielestäni häiritsevästi. Tämän ajattelin sujauttaa joulupakettiin pojan kummitädille tossujen kaveriksi (taas on yllätys pilalla, Helinä!).


Kyh#7 Pikkulapsen pipo. Lankoina Novita Miami, Novita Luxus Cotton, Novita Bambu ja Gjestal Shiny, joita kului 43 grammaa. Koukku 4mm. Sama, omasta päästä kehitelty ohje kuin edellisessä vastaavassa pipossa. Tämän sai Turun reissulla päähänsä veljenpoika.


Kyh#2 Vauvan peitto isoäidinneliöistä. Lankoina Novita 7 Veljestä, Gjestal Janne sekä joku Red Heartin keinokuitulanka, jonka nimeä en enää muista. Ohje löytyy Novitan Kesä 2011 -lehdestä. Tämä on oikein kunnon stashbuster: lankaa meni 443 grammaa! Uutta jouduin ostamaan vain yhden mustan seiskaveikkakerän verran, muut langat löytyivät jämävarastostani. Aloitin työn vailla selkeää ajatusta saajasta, mutta nyt olen päättänyt, että peiton saa ristiäislahjaksi serkkuni nuorimmainen, joka syntyy marraskuussa.

Hupsistarallaa, lankavarastossa on nyt yli kilo plussaa! Pitäisköhän ruveta etsimään huonosti menestyvää huoltoasemaa ohikulkutien varrelta...


Nou hätä, tää on tätä.


rakkaudella,

manteliMinni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti