Joulupukki - what a guy

Jos en olisi onnellisesti varattu, varmaankin polvistuisin ja kosisin vanhaa punanuttua. Niin hyvin kyseinen herrasmies kohteli minua Joulun aikaan. Tai ehkä kyseessä olivatkin kaksi muuta minulle tärkeää miestä: avomieheni ja isäni.

Lapsuudenperheessäni Joulut noudattivat aina tuttua kaavaa, tietyt asiat tehtiin tiettyyn aikaan. Suureksi osaksi tämä johtui isän työtehtävistä. Ei sillä, että se olisi mitenkään haitannnut, mutta nyt olen toisaalta huomannut, miten rentouttavaa on aattona, kun ei ole tarkkoja suunnitelmia ja kuvioita. Mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että lahjoja voi avata jo aamullakin! Kovasti jo heräämisen jälkeen kyselin avokilta, saisiko liinavaatekaapissa jo jonkin aikaa olleen Delicard-paketin avata. Kyllä siinä suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin, kun paketista paljastui pieni rasia käsintehtyä suklaata. Avomies oli tämän lahjan hankkinut työpaikaltaan joululahjaksi saamallaan lahjakortilla. Olipa osannut valita kerrassaan fiksusti. ^_^

Mutta aamupäivän hemmottelu ei loppunutkaan vielä siihen. Jo muutaman päivän ajan ukkokulta oli hehkuttanut erästä lahjaa, jota ei kuulemma olisi millään malttanut olla avaamatta ennakkoon. Koska aatonaatonaattona olin nähnyt pienen CDon.comin paketin, arvelin kyseessä olevan jonkin pelin, jota voisimme yhdessä pelata. Sen täytyisi olla todella hyvä peli, niin innoissaan toinen oli. Kärtin siis tätäkin pakettia jo avattavaksi ja vihdoin sain sen käsiini. Kävi ilmi, ettei CDon-paketilla ollut mitään tekemistä tämän lahjan kanssa. Eipä ollut peliä siellä. Vaan iPad Air! Vähän aikaa olin ihan sanaton, kunnes alkoi kauhea hehkutus. Pitkän aikaa olin aina kaupassa käydessä kuolannut tabletteja ja haaveillut, että kyllä sellainen joskus on saatava. Toki tämä, jo Paddyksi (osittain Emmerdale-hahmo Paddy Kirkin mukaan) nimeämäni vehje on koko perheen yhteinen. Vielä en ole blogin kirjoittamista sillä kokeillut, mutta huomasin sen olevan erittäin kätevä blogeja selatessa ja samalla neuloessa. Ja toki Candy Crushin ja Farm Heroesin pelaaminenkin sujuvat mainiosti. :-D

Iltapäivällä oli sitten aika lähteä anoppilaan syömään ja availemaan lisää paketteja. Ihannemaailmassa poika olisi tietenkin nukkunut pitkät päikkärit ennen sitä ja koko poppoo olisi lähtenyt kyläilemään levänneenä ja pirteänä. No, eipä mennyt niinkuin Strömsössä, vaan poitsu halusi päiväunien sijaan käppäillä lumessa ja ihmetellä sitä, miksei pakkaslumesta saanutkaan muotoiltua palloja. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui vaunuihin ja pääsin itse käymään sisällä kasaamassa mukaan otettavat tavarat. Sitten nappasin vaunut ja lähdin kävellen kohti anoppilaa, avomies seurasi perässä autolla.

Kun olimme ensin herkutelleet joulupöydän antimilla oikein perusteellisesti, oli taas lahjojen vuoro. Poika ei vielä oikein ymmärtänyt pakettien päälle, mutta pukin tuomat palikat kyllä kiinnostivat kovastikin. Osan lahjoista säästimme myöhempää avaamista varten, ettei pienelle miehelle tulisi niistä ähkyä. Itse avasin sitten paketteja sitäki innokkaammin. Avomieheltä osasin odottaa saavani toivomani Vain Elämää -levyt ja Toys R Usin paketista paljastuneen Candy Crush -pyyhkeen. Olin jopa salaa toivonut suosikkisarjamme Castlen kuudetta tuotantokautta dvd:llä. Ja olipa pukki osannut sellaisenkin minulle kääriä. Ja sen lisäksi vielä yllätyksenä Bonesin yhdeksäs tuotantokausi. Selvisipä sekin, miksi avomies niin hanakasti usutti minua katsomaan ensin kasikauden. :-D

Joulupäivänä matkustimme pappani luokse Vilppulaan, jossa myös vanhempani ja toinen isoveljeni olivat viettämässä Joulua. Sinnekin oli pukki osannut pari pakettia toimittaa. Poika sai mm. Duploja ja dinosauruksia, jotka ovat tällä hetkellä hänelle erittäin kova juttu. Omista paketeistani olin erittäin ilahtunut siitä, että niihin oli käytetty selvästikin paljon ajatusta. Lahjat olivat nimittäin niiiin minua; kirjallisuutta, suklaata, vaaleanpunaista ja urheilua. Olin toivonut pääasiassa kahta lahjaa: Kaari Utrion uusinta teosta (uudistettu painos Yksisarvinen-kirjasta, jota en ole vielä ollenkaan lukenut) sekä uusia TPS-lapasia, entisistä kun oli jo toinen peukalo kulunut puhki. Ja molemmat sain. Lisäksi sain myös vaaleanpunaruudulliset Reino-läpsykkäät ja suklaata. Oikein harmitti, etten ollut syyskuisella Tallinnan-matkalla pyytänyt pukilta enempää Toblerone Crunchy Almondia. Olin nimittäin valinnut vain yhden pienen patukan siltä varalta, etten pitäisikään siitä. Niin. Etten pitäisi suklaasta, jossa on suolattuja manteleita!?? Huoh. Onneksi on vielä pari palaa jäljellä. Näiden lisäksi sain vielä pari yllätyspakettia. Toisesta paljastui muhkea TPS-pipoa ja toisesta KaMa-lippis. Jälkimmäisen oli kuulemma saanut ilmaiseksi jostain viime kauden ottelusta. Väliäkös sillä, lahja oli mieluinen ja voisinkin todeta Simpsonien sarjishemmoa mukaillen: "Best free Christmas gift ever!"

Käsityöt eivät suinkaan ole jääneet Joulunakaan unohduksiin. Tietenkin heti aattona oli päästävä aloittamaan JyJuilu ja pistin puikoille vauvan peiton Drops Safranista. Sitä tikuttelin pari päivää ja jätin hautumaan, koska seuraava työ oli saatava alta pois:

JyJu#2 Neulottu kaulahuivi Novita Nallesta. Aloitettu 26.12. valmis 28.12. Puikot 3,5mm ja langankulutus 140 grammaa. Tämä on jo kuudes Aivot narikkaan -huivi. Ajattelin lähettää tämän kummityttöni isoisälle myöhästyneeksi 70-vuotislahjaksi.

Periaatteessa sain toisenkin JyJun valmiiksi, mutta punnitessani sen paino olikin vain 47 grammaa. Krääh! Täytyy sitten vaan neuloa sen pariksi jotain muutakin.

Nyt saavat JyJut olla pienen hetken tauolla, jotta saan ennen aattoa aloittamani Lacy Baktuksen valmiiksi. Se menee 70-vuotislahjaksi kummityttöni isoäidille. Kummityttöni perhe on ehkä tulossa käymään perjantaina ja yritän saada paketit valmiiksi ja heidän matkassaan eteenpäin.

Seuraava postaus tuleekin olemaan sadas julkaisemani ja luultavasti tarkastelen siinä mennyttä neulevuotta omalta osaltani.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut yhtä rentouttava ja antoisa Joulu kuin minulla. Haluan myös toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta!


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni