tiistai 3. helmikuuta 2015

Vanhat tädit eivät muni

Kumma kyllä, kaikki ihmiset vanhenevat joka vuosi. Niin myös minun ja avomieheni tädit. Ja toki heitä kumpaakin pitää muistaa lahjalla.

Avomiehen tädin syntymäpäivä oli eilen ja juhlimme sitä syömällä avomiehen isovanhempien luona. Appiukkoni, päivänsankarin pikkuveli, tilasi minulta siskolleen villasukat. Koska kyseessä on hyvällä tavalla erikoinen persoona ja hänelle sopivat melkein mitkä värit tahansa, päädyin neulomaan joogasukat oranssista Nallesta:

Vaikka lahjan saaja ei joogaa harrastakaan, mielestäni näitä voi käyttää tavallisten sukkien päällä lämmikkeenä ja hän sanoi jopa kokeilevansa näitä yösukkina. Sain näistä appiukolta tekopalkkaakin ja sukat olivat yhteinen lahja koko lähisuvulta. Ohje Novitan Kevät 2011 -lehdestä. 3-millisillä puikoilla lankaa kului 93 grammaa.

Oman tätini syntymäpäivä koittaa huhtikuussa. Hän täyttää 70 vuotta samana päivänä, kun kummipoikani (tätini tyttärenpoika) täyttää kuusi. Alunperin tarkoituksena oli neuloa hänelle torkkupeitto dominopaloista, mutta syksyllä uuvahdin niin, että suunnitelma vaihtui Dropsin Safranista neulottuun Lacy Baktukseen:

Tämä yksilö on kolmas Safranista neulomani Lacy Baktus ja täytyy todeta että olen pikkuhiljaa aivan ihastunut tuohon lankaan. Alkutaipaleeni sen kanssa oli melko kankea, kun yritin väkisin vääntää ohuilla puikoilla (2,5mm) pojalle takkia ruskeista sävyistä. Mutta nyt näiden huivien myötä arvelen, että tästä on tulossa luottopuuvillani. Harmi vain, että Dropsin lankoja ei taida tällä hetkellä Jyväskylästä saada. :-/
   Olin aika ovela tämän huivin suhteen. Aloitin sen nimittäin aivan tätini silmien alla kummipojan pikkusiskon synttäreillä. Muutama juhlavieras kysyi, mitä olen tekemässä. Vastasin totuudenmukaisesti, että hartiahuivia. Mutta kun kummpoika kysyi, kenelle se tulee, jouduin toteamaan, että en kerro. Eihän viisivuotiaalle vintiölle voi kertoa, että isoäidillesi. Muutenhan se olisi seuraavassa hetkessä ollut sitten jo kaikkien tiedossa. :-D
   Noilla juhlilla tapahtui muuten jotain, mikä lämmittää tällaisen pakkoneulootikon mieltä edelleenkin. Serkkuni, joka on myös kummmisetäni, mainitsi, että hänellä on autossaan aina minun tekemäni pipo varapipona. Ja tätini mies, joka myös on kummisetäni totesi "Sä oot tehnyt noita ihan pienestä lähtien. Oon useammankin sun tekemän pipon käyttänyt loppuun." Oli kyllä mukava saada positiivista palautetta omien kättensä töistä; kannattanee siis jatkaa tätä harrastusta edelleen.
   Lankaa tuohon huiviin kului 153 grammaa. Puikot 3mm.

Helmikuu on edennyt jo kolmanteen päivään asti enkä ole vielä tässä kuussa ostanut lankaa ollenkaan. Lankalaihiksella on siis kohtuulliset mahdollisuudet onnistua.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

2 kommenttia: