Omatoimisella käsityöleirillä

Aluksi meinasin laittaa tämän postauksen otsikoksi (Käsi)työleirillä, mutta sitten ajattelin, että se olisi ehkä hieman liian raflaava. Minulla kun näin nuorena ihmisenä ei kuitenkaan onneksi ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia työleireistä. Olen lukenut viime aikoina Anne Frankin päiväkirjaa ja vaikka teksti onkin sujuvuudeltaan leppoisaa luettavaa eikä tähän mennessä ole tapahtunut mitään kovin dramaattista (ellei tietenkään "maan alle" pakoon lähtemistä lasketa), on kirja tullut uniini parikin kertaa. Esimerkiksi eräänä yönä näin unta, jossa Venäjä oli valloittanut Suomen ja olimme menossa valkoisilla skoottereilla joko pakoon valloittajia tai työleirille, en muista kumpaa. Matkalla vessataukoja oli vain harvakseltaan ja myös huoli omasta lapsesta oli kova. Mutta onneksi se oli vain unta, josta sain herätä omaan, turvalliseen arkeeni.

Työleirillä en siis tietenkään ole ollut, mutta käsityöleirillä kuitenkin. Viime Turun reissulle pakkasin mukaan materiaalit peräti kahdeksaan työhön ja itsekin jo naureskelin, että onkohan tuossa nyt "hieman" liikaa. Mutta kumma kyllä, kuudessa päivässä kaikki tulivat ainakin pientä säätöä vaille valmiiksi.

Ensimmäisen näistä kolmesta röyhelöhuivista aloitin junassa. Virkkaaminen on siitä mukava käsityö, että sitä voi tehdä, vaikka joutuisikin istumaan leikkivaunun liukumäen alapäässä odottamassa, että poika laskee päin lonkkaani, kun ei ilman äidin apua vielä uskalla laskea. Toisen huivin aloitin saman iltana perille päästyäni ja kolmannen varmaankin seuraavana päivänä, kun toinen valmistui. Ravelry-muistiinpanojen mukaan aloitin projektin 11.8. ja sain sen valmiiksi 13.8., joten kolmen päivän aikana virkkailin nämä. Koukku 7mm ja lankana jälleen kerran Rose, jota kului melko tarkalleen kolme kerää: ensimmäiseen huiviin 50, toiseen 47 ja kolmanteen 50 grammaa. Eli vain pieni nöttönen jäi. Ekan huivin jouduin jopa lopettamaan hieman kesken, kun lankaa ei riittänyt muutamalle viimeiselle silmukalle. Mutta ei sitä kyllä edes huomaa, jos ei osaa katsoa. Nämä huivit ajattelin antaa kiitoslahjoiksi pitopalvelun naisille, jotka osallistuivat ikimuistoiseen hääpäiväämme loihtimalla ihanat ja maukkaat ruoat. :-)

Kummityttöjen ponchoista ylijääneistä langoista tikuttelin vielä ponchojen kavereiksi beaniet. Ensimmäisen sain valmiiksi juuri reissuunlähtöpäivänä ja toisen sitten huivien valmistumista seuranneena päivänä. Puikot 4mm ja lanka kului taas aika tarkalleen loppuun; langankulutus 34 ja 33 grammaa. Toisesta beaniesta jäi puuttumaan pari kerrosta, koska lanka ei olisi riittänyt, mutta sitäkään ei kovin helposti huomaa. Ja kun pipo on menossa 8-vuotiaalle, ei onneksi pituuttakaan tarvitse olla yhtä paljon kuin aikuisen pipossa.

Bones-sukista ensimmäinen valmistui jo edellisellä reissulla, mutta jotenkin toisen saaminen alulle takkusi, niin että säästin sen suosiolla tähän kertaan. Ja aika sukkelasti se sitten valmistuikin, taisi mennä vähän toista päivää. Nämä sukat menevät kiitokseksi kaasolleni (Et Svante lue tätä tai ainakin esität sitten yllättynyttä!!), jolle hääni taisivat olla melkoinen urakka. Malli valikoitui yhteisen TV-suosikkimme, Bonesin mukaan. Olen muuten huomannut, että sarjan kymppikauden jaksot pyörivät nyt maanantai-iltaisin Maikkarilla. Olen kuitenkin tarkoituksellisesti jättänyt ne väliin, koska aion nautiskella jaksot ihan omaan tahtiini sitten, kun dvd ilmestyy. On jopa ollut kaason kanssa puhetta, että pitäisimme yhdessä jonkinsortin katselumaratonin. Lankana näissä tassunlämmittimissä on Nalle Taika, jota kului 87 grammaa. Käytin itselleni poikkeuksellisen ohuita puikkoja, 2,5-millisiä. Niillä sai kivan napakkaa jälkeä aikaiseksi ja taidankin kokeilla niitä jatkossakin Nallea neuloessani.

Mukaan reissuun pääsi myös jo Saarijärvellä aloittamani pipo. Tämäkin oli tosi joutuisa tehdä, mutta harmittavasti lanka loppui kesken resorin virkkaamisen. Edellinen samanlainen painoi 75 grammaa, joten ajattelin, että keränlopusta saisi vielä toisenkin. No eipäs ihan saanutkaan ja pipo sai odottaa valmistumistaan kotiinpääsyyn asti. 5mm koukulla Seiskaveikkaa kului 76 grammaa.

Seuraavien otusten vartalo-osat valmistuivat myös reissussa, itseasiassa auton takapenkillä istuskellessa (mies tuli hakemaan meidät Turusta). Silmiä ja nokkia sekä täytevanua ne joutuivat kuitenkin odottamaan eiliseen asti:

Pöllökaverukset menevät ystävälleni Epelle, joka tilasi ne kummilapsilleen. Vaikka Eppekin harrastaa neulomista, virkkaamisesta hän ei ole vielä kovin innostunut, joten ilomielin lupasin parit pöllöt pyöräyttää. Novita Miamia ovat kumpikin ja lankaa kului keltaiseen otukseen 68 grammaa ja vihreään 71 grammaa. Vanua nämä herrat ahmivat 82 ja 92 grammaa. Ohje löytyy Prinsessajuttu-blogista.

Näiden töiden myötä lankavarastoni olisi laihtunut 516 grammaa....

.... mutta meninpä taas käymään Prismassa ruokaostoksilla:

Miamit olivat tarjouksessa 1,95€/kerä. Nappasin pari kerää kutakin kiehtovinta väriä ja lisäksi pari yksittäistä kerää. Näille on kuitenkin melkein kaikille tarkoitus tiedossa; ne muotoutuvat pöllöiksi tai pöllöaiheisiksi tavaroiksi (niistä toivottavasti lisää vielä tämän vuoden puolella.) Kuvasta puuttuu yksi keltainen kerä (jonka otin käyttöön saadakseni noille yllä oleville pöllöille nokat), joten lankoja tuli lisää 550 grammaa. Mutta varastohan lisääntyi oikeastaan vain 34 grammalla, jess! :-D

Huomenna pitäisikin pakata sitten taas jo seuraava "leiriä" varten. Olen taas torstaina lähdössä pojan kanssa Turkuun, jospa siellä saisi taas paria KyJyä edistettyä. Nyt esittelemieni töiden myötä valmiina on jo kymmenen ja enää yksi aloitus puuttuu. Eli on jopa mahdollista saada suurin osa töistä ajoissa valmiiksi.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni