Oops! I did it again

No eipä olekaan vielä tässä postauksessa valmiita töitä. Mutta lankaa sen sijaan olisi. Vaan lieneekö se enää mikään yllätys? :-D

Minimani avasi tänään uudistuneen ruokaosastonsa ja sen kunniaksi oli myös lankaa tarjouksessa. Pitkään arvoin, menenkö sinne tänään ollenkaan vai vasta huomenna, mutta niin vain huomasin pukevani poikaa ja itseäni ja suuntaavani Minimanille jo ennen puoli kymmentä (kauppa aukesi kymmeneltä). Olimme perillä noin kymmenen minuuttia ennen aukeamisaikaa. Kun ovet vihdoin avattiin, kävin nopeasti ruokapuolelta pari tarjoustuotetta ja sitten vauhdilla lankaosastolle. Useitakin Novitan lankoja olisi ollut tarjolla, mutta en niin innostunut erikois- ja efektilangoista, vaan valitsin Seiskaveikan O(p)i villasukka -version vaaleanpunaisena. Sitä kahmin tarjouslaarin pohjalta kymmenen kerää:

Eli ihan lapasesta lähti taas. Mutta kun se oli 1€/kerä! Ja onneksi on lähipiirissä monta pikkutyttöä, joille vaaleanpunaiset neuleet vielä kelpaavat.

Puolitoista kiloa tuli siis plussaa taas. Näin kolmen kuukauden jälkeen lienee turvallista sanoa, että lankalaihdutus on tältä vuodelta menetetty tapaus. Vaan mikäpä siinä, kun on laatikot täynnä ihania lankoja. ^_^


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Mitä jäbä tuunaa?

Jäbä tuunaa alelaarilöydöstä veljenpojalle nimpparilahjan.
Veljenpojalla sattuu olemaan nimipäivä kaksi päivää syntymäpäivän jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei siis välttämättä paljon nimpparilahjoja tipu, mutta samalla se on oivallinen sauma ylenmääräiselle käsityöinnostukselleni.

Löysin jokin aika sitten Prismassa käydessäni alennusosastolta harmaan 92cm-kokoisen perushupparin viidellä eurolla. Hyvin pian hahmottuikin, mitä siitä tekisin.

Huppari ennen tuunausta....

... ja tuunauksen jälkeen, kun olin silittänyt siihen käsityömessuilta ostamallani tekstiilifoliolla Turku Trojansin logon.

Ja vielä lähikuvaa tuosta logosta. Oli siinä muuten melkoinen näpertäminen; ensin etsin netistä Trojansin logon ja muokkasin siitä sopivan kokoisen. Sitten tulostin logon ja teippasin sen ikkunaan. Teippasin tekstiilifolion siihen päälle ja piirsin siihen luonnovalossa alta pilkottavan logon. Sen jälkeen aloin leikata logoa irti kynsisaksilla. Viimeisenä työvaiheena silitin logon huppariin kiinni. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, oli se vaivan arvoista.

Ostin omallekin pojalle samanlaisen hupparin, luultavasti sitäkin tulen tuunaamaan jotenkin.

Jäbä tuunaa kässämessureissun mieleisekseen.
Lauantaina aamupäivällä kävimme äidin kanssa Turun kädentaitomessuilla. Oli ollut puhetta, ettei aamulla pidettäisi kiirettä, mutta niinpä vain olimmekin paikan päällä jo kymmenen minuuttia ennen messujen alkamista. Ostoslistallani oli tuo edellä nähty tekstiilifolio ja olisin mielelläni jotakin lankaakin hankkinut. Messutarjonta ei kuitenkaan minua oikein miellyttänyt. Yhdellä kojulla olisi kyllä ollut Dropsin lankoja, mutta siinä vaiheessa, kun olisin ostoksia tehnyt, oli messuilla jo niin paljon porukkaa, etten halunnut siihen tungokseen enää rynnätä.

Niinpä ehdotin äidille messuilta lähtemisen jälkeen poikkeamista Käsityökeskus Tuumassa. Dropsin lankojen keväiset värit ovat kertakaikkiaan ihania ja meinasi olla vaikea päättää mitä ottaisin, kun varsinaista tarvettahan langoille ei ole. Päädyin lopulta kolmeen kerään pinkkiä Parisia ja kolmeen kerään turkoosia Parisia:

Nämä langat päätynevät verkkokasseiksi, niitä kun on niin mukava antaa lahjoiksi.

Jäbä tuunaa sekä omaa että äitinsä lankavarastoa.
Turun reissun lopulla kävin taas perinteisesti äidin lankavarastolla. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että äitikin oli käynyt Tokmannilta kolme kerää Taikaa. Nämä kerät otinkin sitten huostaani samoin kuin yhden kerän luonnonvalkoista Seiskaveikkaa.

Nallet muodostuvat joko joululahjoiksi tai neulemekoksi, jonka kummitytön isosisko tilasi minulta sunnuntaina käydessään pojan synttäreillä. Valkoisesta veikasta aion puolestaan virkata serkulleni samanlaisen kukkapipon kuin äidille.

Jäbä tuunaa lauantaipäivästään yllättävän kiireisen.
Messujen jälkeen ehdimme hieman huokaista ennen kuin suuntasimme porukalla Caribiaan uimaan. Sitä oli odotettu jo pitkään, vaikka tiedossa olikin, että pikkupoikien ollessa mukana aika kuluisi enimmäkseen lastenaltaassa istuskellen. Mikäpä siinä, siellähän vesi on lämpimintä. Caribiaan tuli piipahtamaan myös serkkuni. Hän oli jo joulukuussa hankkinut itselleen lipun Jaakko Saariluoman stand up -keikalle, mutta viiden lapsen äidille tuli lapsenvahtipulmia, joten hän ei päässytkään itse sinne.

Onneksi minä sain hänen lippunsa, sillä olen jo pidemmän aikaa hinkunut katsomaan stand uppia. Menin siis suoraan Caribiasta Turun konserttitalolle keikkaa katsomaan. Se oli oikein mainio ja oli kyllä aika virkistävää, kun pääsi itsekseen kulttuuritapahtumasta nauttimaan.

Jäbä tuunaa lauantaipäivälleen ikimuistoisen loppuhuipennuksen.
Jo konserttitalon katsomoon istuessani huomasin kännykästä loppuneen akun. Asia unohtui nopeasti. Kun sitten keikan jälkeen lähdin bussilla takaisin äidin ja iskän luokse, muistin että niin joo, se akku on tietenkin edelleen lopussa. Kerrostalon alaovesta pääsisi toki numerokoodilla sisään, vaan se kun ei toimikaan enää yhdeksän jälkeen, silloin olisi käytettävä avaimia. Eikä minulla niitä äidin ja iskän luokse enää ole. Mitäpä tekee siis tämä järjenjättiläinen? Punnitsee hetken ajan eri vaihtoehtoja, mutta muistaa, että entisen huoneensa ikkunan vierestä menee palotikkaat. Eipä sitten muuta kuin tukeva ote tikkaista ja niitä pitkin kolmanteen kerroksen koputtamaan ikkunaan. Avomies oli kieltämättä aika hämmentyneen näköinen, kun avasi ikkunan. :-D No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tapauksen ainoaksi miinuspuoleksi jäi se, että pojan nukahtaminen kesti vähän pidempään. Hän kun oli jo melkein unessa, mutta havahtui äitinsä koputukseen.


Lankaostoksista ja kiipeilystä toivuttuani (tosin Minimanissa olisi taas loppuviikosta lankaa tarjouksessa) olen tarttunut puikkoihin ja seuraavassa postauksessa on taas luvassa valmiita töitä. :-)


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Ei mainoksia, kiitos

Välillä tekisi mieli laittaa oveen mainokset kieltävä tarra. Nimittäin sunnuntaina luukusta putkahti taas Tokmannin mainos. Ja tietenkin siellä mainostettiin lankaa: Nalle Taika 3 kerää kympillä. Ja koska tuosta Taiasta on kovaa vauhtia tulossa suosikkini (vaikka en ole sitä vielä metriäkään neulonut), oli sitä saatava. Onneksi tarjous alkoi vasta tänään, muuten olisin jo maanantaina laukannut pää kolmantena jalkan Tokmannille.

Tarjouksessa oli kolme sävyä, punakirjava, lilakirjava ja kelta-viherkirjava. Itse tykästyin aluksi jälkimmäiseen sävyyn, mutta avomieheni huomautti sen näyttävän keitetyltä parsakaalilta. Ja kuka muka sitten haluaa keitetyn parsakaalin väriset villasukat? Niinpä. Onneksi sitä sävyä sitten ollutkaan lähimmällä Tokmannilla, joten otin kolme punaista kerää, joista voisi neuloa vaikka sukkia jouluksi:

Maltoin ottaa sentään vain kolme kerää! Johtui ehkä siitäkin, että myös äiti kävi tänään ostamassa kolme punaista kerää, joista minä saan ainakin osan.

Lankaostosten vastapainoksi on taas muutama valmistunut työ.

Viime viikolla esittelmästäni Woolista neuloin äidille ranteenlämmittimet. Ihan perus 3o3n-joustineuletta ja peukalon kohdalla vain muutama silmukka päätelty. Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 9/2007. Tein näistä hieman ohjetta lyhyemmät ja jätin myös pörrölangan pois. Puikot 3,5mm ja 3mm. Langankulutus 54 grammaa.

Äiti toivoi myös kaulassa pidettävää kännykkäpussia, koska iskä valittaa koko ajan, että äidin kännykkä on aina eri paikassa kuin äiti. :-D Jämälankalaatikosta löytynyt Samos Lollipop sopi tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän. Ohjetta ei ollut, virkkasin vaan alkuun 12 ketjusilmukkaa, jonka ympäri virkkasin 24 kiinteää silmukkaa. Tätä jatkoin vielä 21 kerrosta. Hihnaksi virkkasin 90 ketjusilmukkaa, joihin virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Koukku oli 5-millinen ja langankulutus 21 grammaa. Lankaa jäi vielä toisen pussukan verran, täytynee toteuttaa se jossain sopivassa välissä. Oli muuten todella nopea työ; virkkasin sen melkein kokonaan valmiiksi sunnuntaina sillä välin, kun avomies oli viemässä poikaa mummilaan.

Äidin rannekkeet olivat niin kivat ja nopeat tehdä, että päätin tehdä samantien toisetkin:

Nämä menevät synttärilahjaksi kummitytön isosiskolle (lahjaksi ensin aikomani pipo menikin muuhun tarkoitukseen), joka täyttää tässä kuussa viisitoista. Turkoosi väri on muuten aika näpsäkkä, sopii niin kuusikymppiselle kuin teinillekin. :-D Tiedot ovat samat kuin ekoissakin rannekkeissa.

Lähdemme huomenna viikonloppureissulle Turkuun ja siellä on tarkoitus viettää pojan 2-vuotissynttäreitä. Juhliin on kutsuttu myös pojan kummitäti, jonka oma poika täytti juuri muutama päivä sitten vuoden. Tälle hymypojalle neuloin lahjaksi kaulurin, jollaisia olen tehnyt jo pari aikaisemmin:

Lankana taas Gjestal Emilie, jota kului 3-millisillä puikoilla 46 grammaa. Kerästä jäi niin pieni ja solmulle mennyt nöttönen, että heitin sen roskiin, en jaksa akryylilankaa ruveta muutaman gramman takia selvittelemään.

Vuosia täyttää lähiaikoina myös iskän serkun mies, jolle haluan lähettää pipon lahjaksi.

Nallesta neuloin ihan vain perus-Cousteaun. Siitä tuli kohtalaisen iso, koska loin silmukoita 120. Mutta eipähän ainakaan pipo kiristä, ehheh. Puikot 3mm ja langankulutus 49 grammaa.

Neuleiden lisäksi pääsin tänään askartelemaan pitkästä aikaa:

Hyödynsin avomiehen tilaamaa Pelaaja-lehteä ja saksin viime vuoden toukokuun numerosta osuvia ilmauksia veljenpojan synttärikorttiin. Kierrätystä harrastin myös kortin taustamateriaalin suhteen: se on peräisin paitapakkauksesta jonka ostin pojalleni.

Valmiiden töiden ansiosta lankavarasto ei lihonut kuin vajaan 80 grammaa, hiphei! Mutta nyt iltatoimien pariin ja sitten aloittelemaan seuraavia neulomuksia.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Facebook-ostoksilla

Netin kautta yksityishenkilöiltä tehdyistä ostoksista kuulee välillä melkoisia kauhukertomuksia. Mutta joskus kaupat sujuvat kuin tanssi. Onneksi itselläni on kokemusta vain jälkimmäisestä. Olen jo jonkin aikaa kuulunut Facebookissa Lankojen vaihto- ja myyntirinki -nimiseen ryhmään, jossa nimensä mukaisesti myydään ja vaihdetaan lankoja sekä niihin liittyviä tarvikkeita. Joka päivä käyn katsomassa, mitä muilla ryhmäläisillä on myynnissä, mutta koska varastoni langat tuntuvat lisääntyvän kuin itsestään, en ole vielä houkutuksiin langennut. Perjantaina silmiini osui kuitenkin sellaista, minkä halusin ehdottomasti itselleni. Tai no ehkä vähän aikaa harkitsin, mutta sitten huomasinkin jo sopineeni myyjän kanssa kaupoista.

Täytyy kyllä kehua, miten nopeasti homma hoitui. Perjantaina aamupäivällä maksoin tavaran ja myyjä pisti sen samantien SmartPostiin. Ja maanantaina hain paketin lähi-Cittarista. Tadaa:

Kiitos Sirpalle Somerolle, nyt nämä aarteet ovat minun! :-) Vanhoja Novita-lehtiä, niitä numeroita, joita minulla ei jostain syystä vielä ollut. Ja vieläpä erittäin hyvässä kunnossa. Eikä hintakaan mielestäni päätä huimannut; postikuluineen kuusi lehteä yhteensä 24,90. Olen selannut nuo lehdet läpi ja kyllä sieltä käyttökelpoisia ideoita löytyy.

Löytöjä voi tehdä myös omasta kirjahyllystä. Sunnuntaina siirsimme kirjahyllymme eri huoneeseen ja löysin samalla nämä jo unohtamani aarteet:

Sain nämä virkkauskirjat avomieheni isoäidiltä, joka sanoi, että voisin antaa ne jollekin kaverilleni, jos en itse tarvitse. Vai että luopuisin Mary Oljen kirjoista ja kahdesta muusta oikein mainiosta opuksesta? No way, José! En ole tosin pitkään aikaan pitsiä virkannut, mutta voisihan senkin taidon elvyttää jossain vaiheessa.

Tälläista aarteenmetsästystä tällä kertaa. Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Vorssasta

Olen syntynyt Forssassa ja asunut ensimmäisen elinvuoteni siellä. En siis itse muista ajasta siellä mitään, mutta forssalaisuutta on sieluni sisimpään jäänyt sen verran, että mielestäni Vorsmanni on Suomen paras ravintola (harmi, että se lopetti jokunen vuosi sitten) ja että Malin poikien laulut ovat ihan parhautta. Tämän vuoksi diggaan myös erityisesti tästä Jope Ruonansuun biisistä:

Säkeet "Sain vorssalaisen vaimon ja sekin oli Vorssasta. Meil on vorssalaisia lapsia ja nekin on vorssasta" tuovat nykyään aina mieleen isoveljeni perheen. Niin isoveli kuin hänen avovaimonsakin ovat syntyjään Forssasta ja isoveljen avovaimo on viettänyt koko lapsuutensa siellä. Joten myös maailman mahtavinta veljenpoikaa Alpoa - joka on tosin syntynyt ja koko ajan asunut Turussa - voi pitää varsin vorssalaisena lapsena.

Tämä vorssalaisten jälkeläinen täytti helmikuun lopulla kaksi vuotta. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun puhelin soi aamulla ja kömmin silmät ristissä ja maha pystyssä vastaamaan. Arvasin kyllä, kuka soittaa. Isoveli aloitti puhelun kysymällä, joko olen itse poksahtanut. Kun vastasin ei, hän kertoi, että he ehtivät ensiksi. Minusta tuli siis täti vajaa kuukausi ennen kuin tulin äidiksi. Tätiys on tästä syystä kieltämättä jäänyt hieman äitiyden varjoon. Mutta kyllä se vaan niin liikuttavaa on, kun Alpo oli eräänä päivänä vanhempieni tullessa vahtimaan häntä hokenut "täti, täti". Awww.

Koska lapsilla yleensä leluja riittää, haluan lahjoa veljenpoikaa pehmeillä paketeilla. Tämä synttärilahja pääsee perille ensi viikonloppuna, kun reissaamme taas Turkuun:

Huppari on kahdeksastoista valmis JyJu-työ, joten enää kaksi on kesken. Ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdestä ja lankana 7 Veljestä, jota kului 336 grammaa. Puikot 4,5mm. Siniset kukkanapit ostin syksyllä Karnaluksista.

Forssa on ollut mielessä myös bongattuani Facebookin Jämälankaideoita-ryhmästä hyväntekeväisyysprojektin, jossa eräs nuori nainen kerää virkattuja ja neulottuja tilkkuja yhdistääkseen ne peitoiksi, jotka lahjoitetaan vanhusten palvelutaloon. Purin oitis yhden harmaasta Seiskaveikasta virkkaamani ei-se-kuitenkaan-koskaan-valmistu -tekeleen ja virkkasin sen isoäidinneliöiksi. Harmaan loputtua jatkoin vaaleanpunaisella.

Jossain vaiheessa alkoi virkkaaminen puuduttaa ja vaihdoin neulottuihin dominoneliöihin. Koukku ja puikot 4,5mm. Lankaa kului tähän satsiin 135 grammaa. Ajattelin tehdä näitä lisääkin, mutta ihastuin niin tuohon hupparimalliin taas, että päätin säästä loput Seiskan vahvuiset langat seuraavaan huppariin. Onneksi Nallen jämiäkin on melko runsaasti, joten ainakin osa niistä päätynee neliöiksi. Isoveljeni avovaimo käy aina silloin tällöin äitinsä luona Forssassa, joten saan toivottavasti lykättyä nämä lappuset hänen matkaansa ja hän voi toimittaa ne perille, joten säästän postikuluissa. :-)

Tammikuussa vaadin, että äitien olisi aina vastattava puhelimeen, jotta estettäisiin lankoja koskevat heräteostokset. Tänään tulin kuitenkin siihen tulokseen, että äidille ei kyllä kannata soittaa, jos on Cittarissa tarjouslankalaarin äärellä. Eihän sieltä sitten tyhjin käsin voinut lähteä, kun toinen puhelimessa vakuuttaa, että tottakai Woolille on aina käyttöä:

Ostin sentään vain kolme kerää. Ja nekin pääsivät jo käyttöön; aloittelin niistä äidille ranteenlämmittimiä. Hänellä on niille tarve, kun kätensä ovat melko kylmät koko ajan pääasiassa sairautensa takia.

Lisää lankaostoksia kaavailen ensi viikon lauantaiksi, jolloin menemme äidin kanssa Turun kädentaitomessuille. Aluksi vähän nihkeilimme sinne menemistä, kun liputkin maksavat 14€ per nuppi. Mutta sitten järkeilimme, että eihän se ole sen kalliimpaa kuin lippu jääkiekko-otteluun. Joten innolla ensi viikkoa odottamaan.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

Lupaukset on tehty rikottaviksi

Onneksi en tehnyt vuodenvaihteessa uudenvuodenlupauksia, varsinkaan lankoihin ja niiden ostamiseen liittyviä. Nimittäin ne olisivat räsähtäneet rikki jo ajat sitten. Eli kuten arvata saattaa, lankalaihdutus ei vieläkään ota onnistuakseen. Ja mitä "turhempia" lankaostokset ovat, sitä parempia ovat selitykset.

Viime viikolla vietin taas pojan kanssa muutaman päivän Turussa. Tällä kertaa matkan syynä oli tiistaina pelattu TPS - Pelicans -ottelu, jota kävimme katsomassa (pojan ensimmäinen kerta matsissa; piti ottaa kuvia blogia varten, mutta enpä taas muistanut). Ennen pelin alkua ehdimme käydä kaupungilla moikkaamassa pojan kummitätiä. Poika ei tosin reissusta juuri tajunnut, kun nukkui koko ajan. Kävimme yhdessä Eurokankaassa, jossa pystyin juuri ja juuri välttämään langat ja kankaat. Mutta sen jälkeen halusin etsiä Käsityökeskus Tuuman, jossa en ollut vielä käynyt. Pienoisen häsläilyn jälkeen kauppa löytyi ja pääsin sitä ihastelemaan. Ihanaa, kauppa täynnä kaipaamiani Dropsin lankoja! Dropsilla oli juuri sukkalanka-ale, joten päätin tutustua Dropsin Fabeliin, jota ostin kolme eri väriä:

Näistä langoista ajattelin neuloa itselleni villasukat. Ja tällä kertaa oikeasti pyrin siihen, että käytän langat ihan itseeni, enkä yhtäkkiä mieleen tulevaan lahjaneuleeseen. Nämä kuvat on otettu tabletilla, joten tuon keskimmäisen langan turkoosi sävy ei näy ollenkaan oikeanlaisena.

Torstaina sitten kotiuduimme Turusta kera isoveljeni, joka tuli käymään meillä. Syynä - mikäs muukaan kuin - jääkiekko; perjantaina oli JYP - TPS, jota veli ja avomies kävivät katsomassa. Koska olimme lauantaina menossa pappani luokse Vilppulaan, päätin käydä Tokmannilla etsimässä led-hautakynttilää mummon haudalle. Pääsin kauppaan ruhtinaalliset puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Kiireissäni en löytänyt sopivaa kynttilää, mutta löysin kuitenkin tieni lankahyllylle. Olin aikonut ostaa parit tarjouksessa olleet sukkapuikot. Puikkoja valitessani alkoivat myös tarjouksessa olleet Nalle Taiat huudella hyllyltä. Vaikka kuinka yritin katsella hempeämpiä sävyjä, lumouduin eniten sinikirjavista keristä:

Näiden ostamiselle ei oikeastaan ollut muuta perustetta kuin "Teki mieli". Päässä pyörii kuitenkin jo monta ideaa langan varalle.

Lankaostosten lisäksi on toki esiteltävänä myös pari valmista työtä. Serkkuni tilasi tyttärilleen neulotut ponchot, joihin langat löytyivät onneksi ihan omasta varastosta:

Tässä ponchossa lankana Rose, jota kului 116 grammaa. Puikot 5mm. Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 8/2012. Ohjeessa oli käytetty eri lankaa, mutta kyllä Rosekin toimii tuossa mainiosti. Ja isoimmalla koolla tehtynä poncho menee niin aikuiselle kuin 8-vuotiaalle tytöllekin, joka tämän kappaleen sai.

Tämän pinkin ponchon, jonka nimesin värinsä mukaan Vispikseksi, ohje löytyy Dropsin sivuilta. En nytkään käyttänyt ohjeenmukaista lankaa, vaan Karnaluksista syksyllä ostamaani Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino Superfinea. Sitä kului 3-millisillä puikoilla 125 grammaa.

Myös jyjujen puolella on taas yksi valmistunut:

Tämänkin Lacy Baktuksen lanka, Alize Baby Wool Batik, on ostettu Karnaluksista. Huivi menee synttärilahjaksi avomiehen siskolle. Puikot 3mm, langankulutus 140 grammaa.

Jee, lankavarasto on nyt vähentynyt 31 grammalla! Jaksaa jaksaa, painaa, painaa.... :-D



rakkaudella,

manteliMinni

Uusi ulkoasu

Näin maanantaiaamun kunniaksi päätin vihdoin tehdä blogiin haaveilemiani ulkoasumuutoksia. Itselläni ovat pitkään olleet käytössä ihan vain Bloggerin perusmallit, mutta halusin nyt jotain muuta, koska niin monella muulla bloggarilla on esimerkiksi hienoja ja persoonallisia taustakuvia blogeissaan.

Oma taustakuvani liittyy mielestäni mainiosti blogini otsikkoon. Posiolla päivävaelluksella piirtämämme (joko minun tai avomiehen tekele) sydän kuvastakoon sitä rakkautta, jota tunnen käsitöitä ja muita käsittelemiäni aiheita kohtaan.

Toivottavasti blogissa vierailevat tykkäävät uudesta ilmeestä. Jos on jotain huomautettavaa, otan mielelläni palautetta vastaan kommenteissa. :-)


rakkaudella,

manteliMinni