tiistai 25. elokuuta 2015

Omatoimisella käsityöleirillä

Aluksi meinasin laittaa tämän postauksen otsikoksi (Käsi)työleirillä, mutta sitten ajattelin, että se olisi ehkä hieman liian raflaava. Minulla kun näin nuorena ihmisenä ei kuitenkaan onneksi ole minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia työleireistä. Olen lukenut viime aikoina Anne Frankin päiväkirjaa ja vaikka teksti onkin sujuvuudeltaan leppoisaa luettavaa eikä tähän mennessä ole tapahtunut mitään kovin dramaattista (ellei tietenkään "maan alle" pakoon lähtemistä lasketa), on kirja tullut uniini parikin kertaa. Esimerkiksi eräänä yönä näin unta, jossa Venäjä oli valloittanut Suomen ja olimme menossa valkoisilla skoottereilla joko pakoon valloittajia tai työleirille, en muista kumpaa. Matkalla vessataukoja oli vain harvakseltaan ja myös huoli omasta lapsesta oli kova. Mutta onneksi se oli vain unta, josta sain herätä omaan, turvalliseen arkeeni.

Työleirillä en siis tietenkään ole ollut, mutta käsityöleirillä kuitenkin. Viime Turun reissulle pakkasin mukaan materiaalit peräti kahdeksaan työhön ja itsekin jo naureskelin, että onkohan tuossa nyt "hieman" liikaa. Mutta kumma kyllä, kuudessa päivässä kaikki tulivat ainakin pientä säätöä vaille valmiiksi.


Ensimmäisen näistä kolmesta röyhelöhuivista aloitin junassa. Virkkaaminen on siitä mukava käsityö, että sitä voi tehdä, vaikka joutuisikin istumaan leikkivaunun liukumäen alapäässä odottamassa, että poika laskee päin lonkkaani, kun ei ilman äidin apua vielä uskalla laskea. Toisen huivin aloitin saman iltana perille päästyäni ja kolmannen varmaankin seuraavana päivänä, kun toinen valmistui. Ravelry-muistiinpanojen mukaan aloitin projektin 11.8. ja sain sen valmiiksi 13.8., joten kolmen päivän aikana virkkailin nämä. Koukku 7mm ja lankana jälleen kerran Rose, jota kului melko tarkalleen kolme kerää: ensimmäiseen huiviin 50, toiseen 47 ja kolmanteen 50 grammaa. Eli vain pieni nöttönen jäi. Ekan huivin jouduin jopa lopettamaan hieman kesken, kun lankaa ei riittänyt muutamalle viimeiselle silmukalle. Mutta ei sitä kyllä edes huomaa, jos ei osaa katsoa. Nämä huivit ajattelin antaa kiitoslahjoiksi pitopalvelun naisille, jotka osallistuivat ikimuistoiseen hääpäiväämme loihtimalla ihanat ja maukkaat ruoat. :-)


Kummityttöjen ponchoista ylijääneistä langoista tikuttelin vielä ponchojen kavereiksi beaniet. Ensimmäisen sain valmiiksi juuri reissuunlähtöpäivänä ja toisen sitten huivien valmistumista seuranneena päivänä. Puikot 4mm ja lanka kului taas aika tarkalleen loppuun; langankulutus 34 ja 33 grammaa. Toisesta beaniesta jäi puuttumaan pari kerrosta, koska lanka ei olisi riittänyt, mutta sitäkään ei kovin helposti huomaa. Ja kun pipo on menossa 8-vuotiaalle, ei onneksi pituuttakaan tarvitse olla yhtä paljon kuin aikuisen pipossa.


Bones-sukista ensimmäinen valmistui jo edellisellä reissulla, mutta jotenkin toisen saaminen alulle takkusi, niin että säästin sen suosiolla tähän kertaan. Ja aika sukkelasti se sitten valmistuikin, taisi mennä vähän toista päivää. Nämä sukat menevät kiitokseksi kaasolleni (Et Svante lue tätä tai ainakin esität sitten yllättynyttä!!), jolle hääni taisivat olla melkoinen urakka. Malli valikoitui yhteisen TV-suosikkimme, Bonesin mukaan. Olen muuten huomannut, että sarjan kymppikauden jaksot pyörivät nyt maanantai-iltaisin Maikkarilla. Olen kuitenkin tarkoituksellisesti jättänyt ne väliin, koska aion nautiskella jaksot ihan omaan tahtiini sitten, kun dvd ilmestyy. On jopa ollut kaason kanssa puhetta, että pitäisimme yhdessä jonkinsortin katselumaratonin. Lankana näissä tassunlämmittimissä on Nalle Taika, jota kului 87 grammaa. Käytin itselleni poikkeuksellisen ohuita puikkoja, 2,5-millisiä. Niillä sai kivan napakkaa jälkeä aikaiseksi ja taidankin kokeilla niitä jatkossakin Nallea neuloessani.


Mukaan reissuun pääsi myös jo Saarijärvellä aloittamani pipo. Tämäkin oli tosi joutuisa tehdä, mutta harmittavasti lanka loppui kesken resorin virkkaamisen. Edellinen samanlainen painoi 75 grammaa, joten ajattelin, että keränlopusta saisi vielä toisenkin. No eipäs ihan saanutkaan ja pipo sai odottaa valmistumistaan kotiinpääsyyn asti. 5mm koukulla Seiskaveikkaa kului 76 grammaa.

Seuraavien otusten vartalo-osat valmistuivat myös reissussa, itseasiassa auton takapenkillä istuskellessa (mies tuli hakemaan meidät Turusta). Silmiä ja nokkia sekä täytevanua ne joutuivat kuitenkin odottamaan eiliseen asti:


Pöllökaverukset menevät ystävälleni Epelle, joka tilasi ne kummilapsilleen. Vaikka Eppekin harrastaa neulomista, virkkaamisesta hän ei ole vielä kovin innostunut, joten ilomielin lupasin parit pöllöt pyöräyttää. Novita Miamia ovat kumpikin ja lankaa kului keltaiseen otukseen 68 grammaa ja vihreään 71 grammaa. Vanua nämä herrat ahmivat 82 ja 92 grammaa. Ohje löytyy Prinsessajuttu-blogista.

Näiden töiden myötä lankavarastoni olisi laihtunut 516 grammaa....

.... mutta meninpä taas käymään Prismassa ruokaostoksilla:


Miamit olivat tarjouksessa 1,95€/kerä. Nappasin pari kerää kutakin kiehtovinta väriä ja lisäksi pari yksittäistä kerää. Näille on kuitenkin melkein kaikille tarkoitus tiedossa; ne muotoutuvat pöllöiksi tai pöllöaiheisiksi tavaroiksi (niistä toivottavasti lisää vielä tämän vuoden puolella.) Kuvasta puuttuu yksi keltainen kerä (jonka otin käyttöön saadakseni noille yllä oleville pöllöille nokat), joten lankoja tuli lisää 550 grammaa. Mutta varastohan lisääntyi oikeastaan vain 34 grammalla, jess! :-D

Huomenna pitäisikin pakata sitten taas jo seuraava "leiriä" varten. Olen taas torstaina lähdössä pojan kanssa Turkuun, jospa siellä saisi taas paria KyJyä edistettyä. Nyt esittelemieni töiden myötä valmiina on jo kymmenen ja enää yksi aloitus puuttuu. Eli on jopa mahdollista saada suurin osa töistä ajoissa valmiiksi.


Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Pitsiturnauskestävyys nollissa

Viime postauksen lopussa lupasin seuraavassa kirjoituksessa esitellä viimeiset kyhini. Vaan eipä se nyt ihan niin menekään. Perjantaina pelattiin Raumalla pitsiturnaus, jonka laitoin pyörimään tabletilla. Samalla ajattelin laittaa pingotukseen toiseksi viimeisen kyhin, pitsiliinan, jonka sain kuitenkin virkattua ajoissa valmiiksi heinäkuun puolella. Koskaan en ole pingotuksesta erityisesti tykännyt eikä minulla ole siitä siis kovin paljon kokemusta, joten hermot meni aika nopeasti. Jätin homman sikseen enkä turnaustakaan ehtinyt kauaa katsoa, kun lähetys katkesi. Mies oli sitä ruvennut katsomaan töiden lomassa työkoneeltaan ja kahdella laitteella ei voinut katsoa yhtä aikaa.

Ajattelin, että päivitän blogia seuraavan kerran vasta sitten, kun olen saanut liinan pingotettua, mutta kun toisenkin yrityksen jälkeen homma on yhä kesken ja valmiita töitä on kasaantunut jo muutama, halusin purkaa ne tänne, ettei jossain kohtaa tulisi taas kymmenen työn megapläjäyspostausta. Ja myös sen takia, että olen taas lähdössä Turkuun ja seuraava päivitysmahdollisuus olisi viikon päästä.

Sain äidiltä toissa Jouluna lahjaksi kuusi kerää turkoosia Rosea, jota olen hartaudella hillonnut lankavarastossani. Pitkään ajattelin tehdä siitä itselleni jotain, mutta en ollut saanut aikaiseksi. Nyt häiden jälkeen ajattelin käyttää kerät alta pois ja tehdä niistä kiitoslahjat kummitytöilleni, jotka olivat morsiustyttöinä (kutsukorttien väri oli hieman turkoosiin vivahtava vihreä, joten mielestäni väri sopii mainiosti):


Tikuttelin kummallekin tytölle ponchon. Puikot 5mm ja langankulutus 118g/kpl. Lankaa jäi vielä vajaa pari kerää, joten työn alla on vielä pipot settiin mukaan. Toinen pipo onkin jo valmis ja toinenkin jo puikoilla.

Kolmas valmistunut työ menee joulupukin säkkiin joko mieheni siskolle tai isoveljen avovaimolle:


Virkatun pipo ohje löytyy Ravelrysta nimellä Unforgettable hat. 5-millisellä koukulla kului Seiskaveikkaa 75 grammaa. Sain tämän valmiiksi viime lauantaina katsellessani pojan riemua erilaisissa pomppulinnoissa Saarijärvellä sijaitsevassa Puuhapuisto Veijarissa. Täytyy kyllä kehua tuota paikkaa; oli monenlaista pomppulinnaa ja muuta tekemistä sekä eläimiä. Kuulimme paikasta vasta vähän aikaa sitten ja harmittaa, ettei tänä kesänä ehditä sinne uudestaan. Mutta tosiaan tuo pipo tuli siellä valmiiksi ja ehdin aloittaa seuraavankin. Olin kyllä luvannut miehelle, etten ota neuletta mukaan, mutta kummasti oli vaatekassin pohjalle unohtunut tuo virkkuu. ;-D

Nyt täytyykin rientää pakkaamaan Turun reissua varten ja valita sinne mukaan otettavat neuleet.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni

tiistai 4. elokuuta 2015

Mitä serkumpi, sen herkumpi

Bloggaamisessa on ollut taas parin viikon tauko. Töitä olen kyllä saanut valmiiksi, mutta saumaa niistä kirjoittamiseen ei ole juuri ollut. Viime viikon osalta tämä johtui siitä, että olin koko viikon poikani kanssa Turussa. Äitini oli tätä vierailua toivonut ja olikin ihan mukava nähdä häntä oikein ajan kanssa. Viikko sitten äiti pääsi siirtymään Hirvensaloon Karinakotiin, jossa on paljon sairaalaa rennompi olo ja kuitenkin osaava ja sydämellinen henkilökunta. Ihanaa on myös mielestäni se, että nyt iskä voi jäädä äidin luokse yöksi.

Olin alunperin ajatellut reissulla käyväni tapaamassa ainakin neulovaa ystävääni Eppeä, mutta kaikki aika ja voimat menivät äidin luona vieraillessa. Siis mukavaa meillä oli ja äiti on vielä olosuhteisiin nähden ihan ok kunnossa, mutta en jaksanut lähteä hoitokodista ylimääräisiä reissuja tekemään. Yhtenä päivänä kävin kuitenkin sen verran kaupungilla, että kävin hamstraamassa lankaa Lankamaailmasta. Iskä heitti minut sinne ja olin kyllä oikein ylpeä, kun hän kerrankin muisti, missä kyseinen kauppa sijaitsee. :-D

Tällaiset ostokset tarttuivat mukaan:


Viisi kerää vihreää Hjertegarn Blend Bamboota ja viisi kerää vihreää Hjertegarn Bommix Bamboota. Näistä olisi tarkoitus tikutella jouluisia tiskirättejä lahjoiksi.

Vein äidillekin pari kerää Novita Rosea hänen omista varastoistaan. Samalla nappasin kolme kerää myös itselleni:


Nämä muokkaan ponchoksi sitten joskus.

Ja vielä jatkoa käsistä luisuneelle lankalakolle:

Eli kuusi kerää Novita Otavaa. Nämä ostin jo ennen Turun reissua Prismasta miehen tulevaa villapaitaa varten. Nyt tätä lankaa on yhteensä 18 kerää, luulisi sen jo aika pitkälle riittävän.

Niin, ja kuvista puuttuvat vielä kaksi tummanruskeaa kerää Seiskaveikkaa, jotka ostin kummipojan Pätkis-pukua varten.

Kesäyön hulluttelu päättyi heinäkuun loppuun pari päivää sitten. Sain kaikki työt valmiiksi, tässä viimeisimmät:

Tämän herkullisen kassin virkkasin serkulleni, joka oli kommentoinut itselleni virkkaamani kassia kivaksi. Pitihän siis hänellekin sellainen tehdä samantien! :-D Serkku kävi äitiä katsomassa ja samalla sain annettua kassin hänelle. Serkku oli oikein iloisesti yllättynyt ja kassi pääsikin heti käyttöön. Koukku 2,5mm ja lankana Dropsin Safran, jota kului 143 grammaa.

Toisenkin ET-kassin sain valmiiksi, tällä kertaa taas Kotiväestä:


Koukku 1,75mm ja langankulutus 107 grammaa. Tämän taidan laittaa synttäri- tai joulupakettiin eräälle mieheni sukulaiselle, jonka tiedän pitävän turkoosista (en kerro kenelle, koska tiedän hänen lukevan tätä blogia). Enkä usko muuten ET-kassien tähänkään loppuvan; suunnitteilla on vielä ainakin kaksi kassia, koska lankoja riittää.

Seuraavat herkut eivät mene sukulaisille, mutta sitäkin rakkaammille ystäville:


Kummitytön isosiskoille joululahjaksi tekemäni ranteenlämmittimet on tehty samalla Suuri Käsityö -lehden 9/2007 -numerosta löytyvällä ohjeella, värit vain ovat toisinpäin. Kummassakin puikot 3mm ja 3,5mm ja lankana Novita Wool, jota kului ylempiin 45 ja alempiin 46 grammaa.

Melkoista herkuttelua ainakin värien puolesta on myös näissä sukissa, jotka tein isoveljen avovaimolle hänen lokakuista syntymäpäiväänsä varten. Sukkiin yhdistelin sini-violetti-sävyistä Nalle Taikaa sekä turkoosia ja vaaleanvihreää Woolia. Puikoilla 3mm lankaa kului 73 grammaa. Täytymee kyllä ruveta muokkaamaan tuota perussukkaohjetta jotenkin tai ruveta tekemään sukkia jollain muulla ohjeella, koska tuollaisenaan sukka on suht väljä jalkapöydän kohdalta ja melkoiselta palluralta tuo näyttääkin. Olenkin jo tekemässä Bones-sukkia eräälle ystävälleni ja niissä istuvuus on ihan eri luokkaa.


Tämän huivin aloitin alunperin mieheni isoäidille, mutta koska tämä valmistui sopivasti Turussa ollessani, vein sen ilahduttamaan äitiäni. Yksittäistä ohjetta tähän ei ole, googlasin vain hakusanoilla "Half granny square" ja tein niin ison isoäidinneliön puolikkaan, kuin vain lankaa riitti. Huivin ympärille virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja rapuvirkkausta. Lankana viime kesän asuntomessuilta ostamani Ann-Collectionin Elsa ja reunassa Rose. Siitähän se ajatus lähtikin; sekä minulla että miehelläni on Elsa-niminen isoäiti. Omani tosin kuoli jo kaksitoista vuotta sitten, mutta onneksi miehen mummo on vielä elossa. Koukku 5mm ja langankulutus noin 200 grammmaa (tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska en päässyt punnitsemaan tätä). Tästäkin huivista olen tekemässä jo toista versiota, joka päätynee alkuperäiseen osoitteeseen.

Seuraavassa postauksessa olisi tarkoitus laittaa KYH 2015 osaltani pakettiin ja varmaan höpötellä jotain myös tämän vuoden kyjyistä, jotka ovat minullakin jo hyvässä vauhdissa.



Neulomisiin!



rakkaudella,

manteliMinni